Meillä oli taas mukava näyttelyviikonloppu Olimme Tartun kaksipäiväisessä KV näyttelyssä Unnan kanssa. Lauantaina mentiin Liinun & Walesinterrieri Millien kanssa näytelmäpaikalle noin puoli 9. Millien kehä oli heti kymmenen jälkeen ja rhodet aloittivat noin yhdentoista maissa. Millien sai erin ja oli PN2 saaden vara-cacibin. Onnittelut Liinulle & Millielle! Rhodeja oli 17 ja Unna aloitti mennen vielä pennuissa. Tuomarina toimi Jose Homem De Mello Portugalista. Unna sai hienon arvostelun (joka löytyy täältä), kunniapalkinnon ja oli jo kymmenennen kerran putkeen ROP-pentu Tuomari kehui vielä neiti todella lupaavaksi Harmi, että kehissä olevat matot olivat aivan sairaan liukkaat.. koirien oli oikeasti todella vaikea juosta liukastelematta. Myös seisottaminen oli hieman hankalaa, kun takajalat meinasivat lähteä liukumaan koko ajan. Onneksi moinen ei pahemmin haitannut Unnaa Jäätiin tietenkin odottelemaan vielä isoja kehiä BIS-pentukehässä Unna valittiin kymmenen parhaan joukkoon, mutta enää neljän parhaaseen ei neiti tällä kertaa yltänyt. Anyway olin todella tyytyväinen taas pikkuiseen näyttelytähteeni Neiti on kyllä varsinainen pakkaus!! Ihq

Sunnuntaina meidät kehät oli taas ihan aamusta, joten oltiin jo ennen kl 8 näytelmäpaikalla. Tänään rhodetuomarina toimi Boris Spoljaric Kroatiasta. Unna meni tänään viimeistä kertaa pennuissa. Neiti esiintyi taas tapansa mukaan hienosti, sai KP:n ja oli ROP-pentu. Unna arvostelu löytyy täältä. Liinun walesinterrieri Millie oli tänäänkin hienosti PN2 saaden vara-cacibin (joka vahvistuneen Cacibiksi!!) Paljon Onnea Liinu & Millie BIS-kehät alkoivat kahden maissa. Pentujen BIS tuomarina toimi tänään John Muldoon Irlannista. Unna sijoittui hienosti isosta porukasta komanneksi ollen siis pentujen BIS3 JEEEE!! Sai siinä hetken taas haukkoa henkeä Unna se vaan osaa aina yllättää!! Ainakin neiti antoi mammalle todella mieluisan synttärilahjan Erityiskiitos seurasta ja kannustuksesta Liinulle, Sannalle ja Lauralle. Ja eilisestä superseurasta Pinjalle & Niinalle!!

Nyt on sitten tämän vuoden ensilumi satanut Tartuunkin Unna näki tänään ensimmäistä kertaa elämässään valkoista mömmöä ja rakastui täysin, hupsu tyyppi Alkuun Unna oli ihan hämillään, että mitäs ihmettä täällä oikein on yön aikana tapahtunut..hieman piti lunta maistaakin. Pikkuinen villiintyi täysin ja oli kuin mikäkin villivarsa (ihan kuin se eroaisi mitenkään neidin normaalista käytöksestä.. no sanotaanko villivarsa potenssiin 100). Tyyppi sinkoili, sätki, pomppi, kiskoi ja riekkui koko aamulenkin ja täytyy sanoa, että hieman kyllä nauratti… Päivällä käytiin Sannan ja zetojen kanssa kunnon peltolenkillä.

Pakko vielä kertoa meidän eilisestä iltalenkistä.. sain taas elämä naurut. Oltiin koirien kanssa tosi myöhään iltalenkillä meidän viereisessä puistossa ja aivan yht´äkkiä molemmat koirat sinkahtivat muutaman metrin sivuun. Meinasi siinä kädet ratketa kun molemmat ryntäsivät täysiä ja tietenkin vielä eri suuntiin. Ja myös paskahalvaus oli lähellä, kun itse säihkähdin koirien reaktiota…kun olin ihan unessa. Ensimmäinen ajatus oli tietty pupu, kissa tai joku muu vastaava mutta ei …se oli aukinainen sateenvarjo joka lenteli kovassa tuulessa yksikseen pitkin puistoa. Pimeässä puistossa (lunta ei vielä eilen illalla ollut satanut, joten oli todella pimeää), omituisesti liikkuva sateenvarjo oli vähintäänkin yhtä pelottava kuin sapellihammastiikeri. Molemmat koirat pysyivät metrin mun seläntakana ja nostivat aivan hirveän älämölön. Siihen heräsi varmaan ihan koko kortteri. En olisi voinut uskoa, että Unnasta edes lähtee sellaista meteliä. Chili lopetti hurjan haukkumisen melkein heti ja tuli kanssani katsomaan outoa juttua ilman mitään ongelmia. Ja tajusi heti, että kyseessä ei todellakaan ollut mikään minkä takia kannattaisi vaivautua riehumaan.

Unna sen sijaan oli hieman epäluuloinen ja päästeli mitä kummallisempi ääniä suustaan. Tuli myös varovasti lähemmäksi, kun huomasi Chilin ja mamman olevan pelottavan kapistuksen lähellä. Tosin eteni tyylillä kolme askelta eteen ja 1 pomppu takaispäin.. sateenvarjo nimittäin liikahteli tuulessa vähän ja olihan se pelottavaa. Oli siinä naurussa pidättelemistä. Pikku-neiti oli niin tosissaan. Uskaltautui lopulta tulla katsomaan sateenvarjoa kun se oli mun kädessä. Availin ja heiluttelin sitä ja neiti oli todella kiinnostunut siitä. Lopulta leikittiin vielä yhdessä sillä. Unna ei halunnut jättää uutta aarrettaan puistoon vaan kantoi hyvinkin polleana “tapettua saalista” pitkin katuja. Kyllä mua nauratti. Nyt meillä on sitten uusi sateenvarjo kotona, tosin se ei ole enää kauhean käyttökelpoinen. Tällaista tänään Huomenna ja ylihuomenna mennään Unnan kanssa Tartun KV näytelmään.. Unnan viimeisiä pentuluokkia! Ihanaa, kun on “kotinäyttely” eikä tarvitse lähteä ajelemaan minnekään kauas kukonlaulun aikaa, näyttelypaikka on nimittäin ihan meidän koulun vieressä eli noin 2km päässä kotoa

Käytiin tänään aamulla riehumassa pellolla koirien kanssa. Oli niin kaunis ilma, että otin kamerankin mukaan ja yritin ottaa koiruuksista kivoja kuvia.. Unna oli niin energisellä tuulella, että oikein olisi millään jaksanut olla paikalla sekuntiakaan mutta sain kuitenkin muutamia ihan ok kuvia Alla poseerauskuvia molemmista

Chilin kuvat:

Unnan kuvat:

Yhdessä:

Eilen käytiin taas Sannan ja Zetojen kanssa hiekkakuopilla. Unnalla ja Zaralla meni taas tosi lujaa.. tyypit vaan juoksivat ja juoksivat. Ihan mahdottomia epeleitä!! Kaikki blogin kuvat on tämän aamuiselta peltolenkiltä Unnasta ja Chilistä. Kuvia on taas aika paljon

Vitsi, että viikot sitten menevät nopsaa.. hyvä kun ehtii yhtään mitään tehdä. Iltaisin ollaan tottisteltu lähinnä muutama minuutti olohuoneessa… täällä tulee niin pimeätä jo viiden maissa Ollaan käyty koiruuksien kanssa joka päivä pellolla tai metsässä kuitenkin lenkillä… muutamana iltana en ole edes nähnyt missä koiruudet viipottavat.. tyypit paikannistaa lähinnä suhahduksista, kun juoksevat ohitse.

 
Unna vaanii

Keskiviikkona saatiin Sanna & Zetat seuraksi ja päästiin lenkille jo päivällä. Meillä oli taas mukana molemmat pojat. Ei uskallettu kuitenkaan päästää vapaaksi, niin toinen oli aina vuorotellen hihnassa kun toinen sai leikkiä tyttöjen kanssa. Perjantaisin meillä ei ole koulua, joten myös silloin päästiin aamusta Dianan & Tessin kanssa lenkille. Koiruuksilla oli niin hauskaa pitkästä aikaa, jopa Chilin juoksenteli ihan villinä ja sai ihme hepulikohtauksia

Zara & Unna

Zara & Unna

Tänään oltiin taas Sannan ja Zetojen kanssa, tosin Chili sai jäädä tänään kotiin. Unna sitten riehui Chilikin puolesta. Luoja, että Unnalla ja Zaralla oli sitten aivan sairaan kivaa.. juoksivat ja riehuivat minkä kerkesivät Tänään oli meillä molemmilla vielä kamerat mukana niin saatiin paljon kuvia.. tosin suurin osa oli tietenkin epätarkkoja. Kaikki kuvat on tämän päiväiseltä lenkiltä hiekkakuopilta.

Zico, Zara & Unna

 
Unna & Zara
 
Unna & Zara
   
Unna

Loppuun vielä kuva Chilistäkin lepäämässä sohvalla

Viikko meni taas nopsaa Tartussa. Viime sunnuntaina oltiin Unnan kanssa ekaa kertaa hakutreeneissä. Pikkuneiti suoriutui kaikesta loistavasti. Neiti oli tapansa mukaan aivan tohkeissaan, herkkuja ja ihmisiä eli siis enemmän kuin siistiä. Maanantaina käytiin koulun jälkeen Reinen, Sällin, Tintin & Rosan kanssa vähän lisää hakuilemassa ja Chili sai myös tehdä jäljen. Loppuviikko oltiin sitten ilman autoa, kun se oli kaksi päivää sisäpesussa, joten lenkkeilyt keskittyi lähipuistoon.. Torstaina pakattiin auto ja lähdettiin Suomeen kuuden laivalla. Perjantai-aamuna käytiin Chilin kauhuksi eläinlääkärissä. Chilillä oli siis kamalaa ja Unnalla oli taas enemmän kuin ihanaa. Tyypit on kyllä niin kuin yö ja päivä! Eläinlääkärin jälkeen Chili pääsi viettämään vähän omaa laatuaikaa Sampsan vanhempien kanssa mökille koko viikonlopuksi

Lauantai-aamuna lähdettiin Unnan kanssa ajamaan kohti Seinäjoen KV näyttelyä. Melkein myöhästyttiin kehästä.. tai siis onneksi kehäkin oli kunnolla myöhässä… niin ehdittiin enemmän kuin hyvin. Pieni paniikki meinasi kyllä mammalle tulla. Unna meni pennuissa, joten mentiin kehään ekana. Tuomari mittasi Unnan, kurjaa vaan että mittaustulosta ei kirjattu arvosteluun ylös..joten pikkuneidin mitat jäävät nyt salaisuudeksi. Olisi ollut kiva tietää pikkuneidin korkeus. Unna sai KP:n ja oli ROP-pentu Unnan arvostelu löytyy täältä.

Koska Suomessa ei ole isoja kehiä pennuille KR eikä KV näyttelyissä niin lähdettiin näyttelypaikalta heti rhodekehän jälkeen. Kiitokset seurasta kehänlaidalla olleille, erityisesti Janicalle, Irinalle, Mariannelle, Terhille ja Sadulle. Ja suuret onnittelut Mariannelle kauniin Gadin upeasta menestyksestä!!

Dexter & Unna

Ennen kotiin lähtöä ajettiin noin 20km Lapualle päin ja mentiin mukavalle lenkille Unnan siskon Uman sekä 6 kuukautisen rhodeuroksen Dexterin (Fikisha Biashara) kanssa. Pentusilla oli hurjan hauskaa yhdessä Alla muutamia kuvia riekkumisista! Sääli, kun oli niin pimeää jo, että suurin osa kuvista oli epätarkkoja. Terhille & Sannalle kiitos mukavasta seurasta
 
Uma, Dexter & Unna


Dexter & Unna 

Unna & Dexter

Komea Dexter
 

Unna & Dexter

Sunnuntaina näyttelyviikonloppumme jatkui Lahden pentunäyttelyn merkeissä. Rhodeja oli 3, kaikki narttuja. Kaikki saivat KP:n. Unna voitti luokkansa ja oli lopulta myös hienosti ROP-pentu. Myös Unnan kaunis puolisisko Tshuva oli ensimmäistä kertaa näytillä saaden siis myös KP:n Unnan arvostelu löytyy täältä.

Jäätiin vielä ryhmäkehiin Unnan kanssa vaikka tiesin, että melkoisen kiire tulee illan laivaan. Mutta pakkohan se oli jäädä harjoittelemaan Ja onneksi jäätiin sillä pikku-neiti oli nimittäin upeasti vielä RYP2. Tuomarina sekä rotu- että ryhmäkehässä oli Juha Putkonen. Alla olevassa kuvassa Unna ja kutosryhmän voittaja; 5 kuukautinen dalmis narttu.

Marjalle, Päiville ja Johannalle suuri kiitos seurasta kehän laidalla ja Marjalle extraiso kiitos kuvista ja että jaksoitte kauniin Tshuvan kanssa jäädä viedä kannustamaan meitä isoon kehään Alla vielä puolisiskot Tshuva (Okawe Bless En Gedi) ja Unna (molempien isä komea Tarujen Simba).
 

Illalla tosiaan käytiin vielä hakemassa Chili mökkireissultaan, vaihdettiin vanha auto uuteen, pakattiin kamat ja lähdettiin kl 22 laivalla takas Viroon. Tartussa oltiin noin puoli 3 yöllä… kylläpäs oli rankka viikonloppu mutta sitäkin antoisampi taas

Olen vieläkin niin sekaisin ja niin onnellinen eilisestä päivästä! Meillä oli aivan kertakaikkisen upea näyttelypäivä Rakveressä Noustiin taas kukonlaulun aikaan ja lähdettiin Liinun, Millien ja Unnan kanssa ajamaan kohti Rakvereä. Sanna tuli Zaran ja Zicon kanssa toisella autolla perässä. Löydettiin hienosti perille muutamasta jännästä tilanteesta huolimatta Meidän kehä alkoi 9.30 dalmiksilla ja rhodet oli heti niiden jälkeen. Rhodeja oli paikalla 6 kpl. Rotutuomarina toimi Harri Lehkonen Suomesta. Unna meni pennuista, joten sai aloittaa. Neiti oli jo seitsemännen kerran putkeen ROP-pentu kunniapalkinnon ja erinomaisen arvostelun kera. Unnan arvostelun voi lukea täältä. 
  
Jännitys tiivistyi rhodekehän laidalla Pradan (Chilin puolisisko) saadessa viimeisen EE junnusertinsä ja Vilhon ensimmäisen junnusertinsä! Pradasta tuli siis EE junnuvalio ja  Prada oli vielä ROP-junnu sekä hienosti ROP. Vilho puolestaan VSP-junnu ja VSP. Kaisalle ja Niinalle hurjasti onnea! Liinun Millien kehä alkoi 12.00 ja Millie sai EE SERTin ja oli hienosti VSP. Milliestä tuli näin Eestin muotovalio!! Suuret onnittelut Liinulle Millien uudesta tittelistä!!

ROP Shaireba`s Bayleight Ticket To Ride ja Liinun Millie (Ch. Upos Supernova) VSP

Jäätiin tietenkin odottelemaan ryhmä- ja BIS-kehiä. Hyvässä seurassa aika kului nopsaa ja isot kehät alkoivat neljän maissa. Olen niin iloinen, että Unna osaa olla niin hienosti, rennosti ja rauhallisesti omassa häkissään. Pikkuneiti veteli sikeitä monta tuntia ja keräili voimia Isot kehät alkoivat pentujen Best In Show- kehällä. Ja voi luoja, että niitä pentuja taas oli paljon, n.40-50. BIS-tuomarina toimi Göran Bodegård Ruotsista. Tuomari juoksutti kaikki pennut edestakaisin jo kokoomakehässä ja vielä isossa kehässä. Pentuja oli paljon ja juoksuttamisissa kesti, mutta Unna se vain jaksoi seistä kauniisti ja rauhallisesti koko ajan. Kaikista pennuista valittiin jatkoon 8 pentua. Joista tuomari sitten valitsi vielä 4. Luulin ensin, että me ei päästy ollenkaan viimeisten 4 parhaan joukkoon ennen kuin kehäsihteeri kutsui meidätkin. Olin siinä vaiheessa jo ihan sekaisin. Siis mitä pikku-neiti olisi ainakin BIS4!!!

En voinut uskoa korviani, kun lopulta näyttelyn kauneimmaksi pennuksi valittiin Unna! Aivan kertakaikkisen upeaa ja vielä että tämä oli jo kolmas kerta kun Unna on koko näyttelyn kaunein pentu. Pikkuneiti on aivan käsittämätön pakkaus! Jo kolmas kerta putkeen BIS-pentu. Huh huh, en vaan vieläkään voi uskoa tätä todeksi!!!! Göran Bodegård on ehdottomasti uusi paras ystäväni, ihana tuomari. Bodegård kehui Unnaa vielä todella, todella lupaavaksi, toivotti kovasti onnea tulevaisuudelle ja muistutti handleriä, että ei saa juosta liian kovaa, etten pilaa Unnan upeita liikkeitä! Unna sai palkinnoksi ruokaa, pokaalin, ison rusetin ja mammalle vielä 6 viinilasia!!

Pentujen kehän jälkeen piti taas ruveta jännäämään ja paljon. Tärisin vielä edellisen kehän jäljiltä. Junnuja oli vielä enemmän kuin pentuja, varmaankin 60-70. Prada oli lopulta BIS4-junnu!!!!!  Aivan kertakaikkisen upeaaa!! Voitte vaan uskoa millainen fiilis kehän laidalla oikein oli!! Prada meni vielä ryhmäkehään ja keräsi koko potin sieltä ollen upeasti RYP1!!!! Mieletöntä!! Maailman suurimmat onnittelut Chilin puolisiskolle Pradalle & Kaisalla, ei ollenkaan huono tyyli jättää junnukehät!!! Taisi kyllä niin olla Unnan & Pradan päivä!!! Miljoonat kiitokset kaikille kehän laidalla olleille, tämä päivä ei ihan hevillä unohdu!! Erityiskiitokset tietenkin Janicalle, Liinulle, Kaisalle, Sannalle, Merville ja Jessicalle supermega kannustuksesta!! Olitte ihania! Liinulle ja Janicalle supersuuri kiitos kuvista! Kaikki kuvat ottanut Janica Tanskanen paitsi BIS-kuva Pauliina Pietilä.

Lähdin tänään koulun jälkeen ajelemaan ja etsimään jotain metsää, jonne voisi tehdä jälkiä ja esineitä koirille. En edes joutunut ajamaan kovinkaan kauan, kun poikkesin pienelle hiekkatielle, jonka molemmilla puolilla oli hyvännäköistä ja huom melko harvaa sammalmetsää Olin ihan tohkeissani… Ajoin tien päästä päähän ja suunnittelin mihin kohtaan teen Chilille jäljen, minne Unnalle ja sitten vielä minne esineruudun. Tallasin ensin Chilille jäljen ja sitten Unnalle 2 jälkeä ja lopuksi vielä esineruudun.

Paikka mihin ensin suunnittelin tekeväni esineruudun osoittautui kuitenkin hieman huonoksi.. sen reunasta löytyi nimittäin kuollut valkohäntäpeura. Tai ainakin kuvittelin sen olevan sellainen, joku viisaampi korjatkoon jos olen väärässä. Peura ei ollut ehtinyt olemaan kauhean kauan kuolleena, sillä se ei vielä haissut yhtään pahalta ja oli muutenkin sen näköinen, että vain lepäilisi maassa. Oli varmaankin törmännyt autoon tms, koska oli melko lähellä tietä. Päätin siis tehdä esineruudun toiseen paikkaan, muuten olisi ehkä saattanut olla hieman liikaa houkutuksia koirille.

Myös Unna ensimmäistä jälkeä tehdessäni löysin mukavan pienen yllärin. Maassa, just siitä mihin olin suunnitellut seuraavaksi astuvani, löytyi leukaluu (alaleukaluu), missä oli hampaita kiinni. Oli ilmeisesti hirven, taas joku viisaampi korjatkoon jos olen väärässä. Löysin vielä toisen samanlaisen muutaman metrin päästä. Kävin hakemassa kameran ja katselin vähän ympärilleni ja lopulta löysin vielä 2 muutakin leukaluuta.. great! Kiva metsä. Tein sitten hieman toiseen paikkaan Unnan jäljen. Kuvia oli kuitenkin ihan pakko myöhemmin vielä käydä napsimassa

Unna sai aloittaa esineillä. Tehtiin yksi hajulähtö. Lähti innokkaasti kuten yleensäkin ja löysi esineen nopsaa. Alkoi taas vaan leikkiä villasukalla vaikka kuinka yritin houkutella tyyppiä mun luokse. Lopulta sain neidin tulemaan esineen kanssa. Lähetin vielä uudestaan toista esinettä etsimään. Laukkaili ristiin rastiin ruudussa ja oikeasti näytti siltä että teki kovasti hommia. Lopulta löysi pipon ja alkoi taas leikkimään sen kanssa ihan villisti.. Unnan kanssa pitää nyt ruveta treenailemaan esineen tuomista ja pitämistä.. huoh. Ainakin Unnalla oli taas superkivaa. Chili sai myös tehdä esineitä tänään. Lähti ruutuun megainnokkaasti taas Mutta etsi ensimmäistä esinettä varmaan 3 minuutti. Ei vaan tuntunut löytävän kumpaakaan esinettä vaikka näytti ainakin siltä, että teki kovasti hommia. Ja kun vihdoinkin köysi pipon, niin oikein hyppäsi metrin ilmaan ja nappasi esineen ja teki kunniakierroksen ennen kuin toi sen mammalle. Hassu tyyppi.

Seuraavaksi oli jälkien vuoro. Unna sai aloittaa. Unna teki nyt ensimmäistä kertaa jäljen, joka vanhentunut reilu 30 min. Jälki melko suora, hieman kaartuva, noin 50m. Jossa oli yksi keppi jäljen päässä. Pikkuneiti ajoi jälkeä kuin vanhatekijä ja jäljen päässä nappasi kepin heti suuhunsa. Huomasin heti, että olin tehnyt Unnalle aivan liian lyhyen jäljen, tyyppi olisi niin halunnut jatkaa. Onneksi olin tehnyt varalta myös toisen jäljen neidille.

Tämäkin jälki ehti vanhentua reilu 40min ennen kuin ajettiin se. Jälki oli hevosen kengän muotoinen, tosin kulmat oli jo melkein kunnon kulmia (hieman vaan loivempia). Jätin jäljelle 3 keppiä ja olin nyt ekaa kertaa kävellyt jäljen ihan normaalisti niin kuin Chilillekin (en siis rikkonut maata niin kuin aikaisemmin olin vähän tehnyt). Jälki oli noin 250-300m pitkä. Jänskätti tosi paljon, että olinkohan nyt tehnyt pikkuiselle vähän liian haastavan jäljen. Neidillä on kuitenkin ollut reilu 2kk tauko ja sitä ennen tehtiin ihan helppoja juttua vaan. Päätin kuitenkin kokeilla, koska tuskin siitä nyt mitään ihmeellistä vahinkoa aiheutuisi jos jotain menisi pieleen. Unna yllätti mamma ihan täysin, neiti meni kuin mikäkin vanhatekijä.. ei ollut mitään ongelmia mistään. Ajoi jälkeä tosi tarkasti, tosin taas aivan hirveällä vauhdilla..mutta pysähtyi kuitenkin jokaisen kepin luokse ja otti ne heti suuhunsa. Ainoastaan vikaa keppiä ei ensin meinannut ottaa suuhunsa, vaikka kuitenkin pysähtyi siihen ja merkkasi sen. Hetken mietittyään tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin ja nappasi kepin suuhunsa. Vitsi, että olen niin iloinen ja ylpeä pikkuisesta projäljestäjästäni Ihana tyyppi! Kulmatkin meni kuin vettä vaan. On se vaan niin magea!

Seuraavaksi oli Chilin vuoro päästä vihdoinkin jäljelle. Tyyppi alkoi oikein piippaamaan ennen kuin aloitettiin niin innoissaan oli. Meillä on ollut niin pitkä tauko. Jana meni tosi hyvin. Chilillä oli melkoinen vauhti päällä ajaessaan jälkeä ja ensimmäinen ja toinen keppi jäi nostamatta herran hirveän tohkeilun takia. Ajoi jälkeä niin intensiivisesti, että oikeasti näytti siltä, että ei vain huomannut keppejä. En viitsinyt pysäyttää ekoille. Kolmannen kepin nappasi heti ja samoin kaikki 3 viimeistäkin. Meni siis kaikin puolin  tosi kivasti! Mitä nyt alussa tosiaan hieman hätäili.. Tällainen treeni tänään, täytyy varmaan ensi viikollakin yrittää ehtiä ainakin kerran jäljelle!! Huomenna lähdetään Unnan kanssa Rakveren näytelmään!!

Chili

Meinasinkin jo tulla hulluksi täällä Tartussa, kun “ei olla päästy” ollenkaan kunnolla treenailemaan (en siis vaan ole kerenyt/saanut aikaiseksi..). Koirathan on jo ihan hulluja, ovat nimittäin hilluneet koko viikon. Ihmettelinkin jo, että mikäs niitä oikein vaivaa, mutta eiköhän se taida olla treenien puute. Ovat kuitenkin ennen Tartua tottuneet, että käydään muutaman kerran viikossa tottistelemassa, jälkeilemässä ja esineitä treenailemassa. Selviä vieroitusoireita meillä kaikilla siis. Tänään nyt sitten vihdoinkin päästiin vähän tottistelemaan ja otettiin esineitäkin. Tarkoituksena oli, että oltaisiin ensin otettu vähän tottista ja sitten vielä hakua, mutta jätettiin suosiolla haku ensi viikonlopulle. Siis Unna on menossa hakuilemaan ja Chilille on toivottavasti luvassa ensi viikolla jonain päivänä jälkiä Mentiin tänään noin parin kymmenen kilometrin päähän Tartun keskustasta. Siellä oli tosi hieno yksityinen nurmikenttä, missä oli esteetkin!

Unna

Otin ensin Unnan tottistelemaan ja tekemään vähän kontaktiharjoituksia samaan aikaan muiden koirien kanssa. Sai vähän häiriötä. Olin aika tyytyväinen Unnaan, pikkuneiti jaksoi yllättävän hyvin keskittyä nameihin ja karvapatukkaan

Unna

Olin varma, että olisi vaan kiljunut muiden koirien perään ja sinkoillut ja sätkinyt koko ajan… sellaista kun on ollut vähän ilmassa lähiaikoina..kun ollaan oikeastaan vaan lenkkeilty. Ihan harmittaa, miten onkin ollut näin pitkä treenitauko Chilillehän tauot tekevät aina vaan hyvää, mutta Unnan kanssa olisi kyllä tarpeen tehdä koko ajan jotain…varsinkin kun on semmoinen duracel pupu

Unna (herran jestas miten siitä onkin tullut jo noin iso..)

Kun kontaktia tuntui löytyvän, niin otin muutaman ihan perussivulle tulon ja perusasennossa olemisen. Muuten meni ihan jees, mutta neidillä oli taas hieman hankaluuksia istuutua sivulle. En tiedä johtuiko märästä nurmikosta vai mistä. Unna mielestä pelkkä sivulla seisominen ja mammaan tapittaminen olisi pitänyt riittää. No onnistuttiin muutaman kerran saamaan se peppu ihan maahankin asti!

Chili

Chilikin pääsi vähän tottistelemaan. Oli aika intona Otettiin vähän perusasentoa ja seuraamista. Ajoittain edisti vähän, kun oli niin siiistiä pitkästä aikaa tottistella

Chili seuraa

Loppuun otettiin myös vähän henkilöryhmään. Eipä olla tehty sitä niin pitkään aikaan , että olikin jo aika Meni aika kivasti, pari kertaa oli ihan pakko vilkaista , josko olisi ollut nameja tarjolla..

Tottistreeneistä ajettiin Liinun kanssa vielä tuttuun lenkkimetsään ja tehtiin Unnalle & Chilille esineruuutu. Vähän jännitti miten Chili oikein suhtautuu esineisiin. Herralla on ollut noin 3 kk:n tauko esineruudusta, kun silloin joskus kesällä meni vähän pipariksi harjoitukset.. (löytyy täältä, jos joku haluaa lukea… itse en mielelläni siihen palaisi… pitäisi nimittäin tietää, että Chilin kanssa ei saisi mennä herne nenään, ei ainakaan esineruudussa…voi olla kohtalokkaita seurauksia). No onneksi Chili on tainnut unohtaa moisen treenin ja tauko on ehdottomasti tehnyt jäbälle superhyvää!!!

Chili sai olla vuorossa ekana, oltiin Liinun kanssa käyty tallaamassa ruutu ja jätetty sinne 2 esinettä, pipo ja villasukka. Tehtiin ensimmäinen treeni näkölähdöllä..ihan vain, että Chili taas muistaisi mistä olikaan oikein kyse. Tässä vaiheessa vähän jänskätti, että lähteekö ollenkaan edes ruutuun yms. Liinu tuli pois ruudusta ja lähetin jäbän sinne. Lähti kuin ohjus  

Ja ei mennyt aikaakaan, kun hanska olikin jo mamman kädessä Tyyppi oli ihan tulessa, hyvä kun malttoi odottaa irti-käskyä!! Otettiin vielä kunnon repimisleikit esineellä ja mietin hetken, että uskallanko ottaa vielä toisen lähetyksen ja tällä kertaa ilman siis näkölähtöä.

Päätin kokeilla, josko onnistuisi ja toivoin niin paljon, että lähtisi ainakin ihan yhtä vauhdikkaasti kuin äsken. No lähtihän se ja alle puolen sekunnin etsimisen jälkeen pipo oli jo mamman kädessä.

Ai, että olin sitten iloinen!! Varmaan yksi parhaimmista esineruuduista ikinä Chilille. Onneksi maltoin lopettaa nyt tähän!! Tyyppi oli kyllä niin tohkeissaan hommasta!! Jes! Hieno homma! Leikittiin vielä hetki pipolla ja sitten kunnon herkut ja Unnan vuoro!
 

Unna olikin sitten jo ihan sekaisin ennen kuin edes päästiin ruudulle asti. Tyyppi oli niin menossa jäljelle..veti nenä maassa, kuin mikäkin höyryveturi. Piippasi ja sähläsi minkä kerkesi. Olisi niin pitänyt jo päästä hommiin vaikka ei edes tiennyt mitä ollaan menossa tekemään! On se vaan niin ihqu, mamman duracel pupu Kaikki on niin siistiä Unnan mielestä.

Tehtiin Unnalle kaksi näkölähtöä. Pikkuneiti lähti kuin ohjus ruutuun ja ensimmäisellä kerralla esine löytyi heti ja lähti tosin hyvin tuomaan sitä mammalle..päätti kuitenkin ensin käydä morjenstamassa Liinua ja kameraa ja sitten vasta tulla mamman luokse. Leikittiin vähän esineellä ja otettiin toinen samanlainen.

             
Taas oli vähän ongelmia esineen tuomisessa, alkuun lähti tuomaan tosi hienosti, mutta pakko oli kuitenkin käydä taas Liinun luona ja vielä ruudussakin tehdä muutama kunniakierros hassu tyttö. Ehkä ensi kerralla vois laittaa tytön liinaan, niin ei pääsisi esine suussa laukkailemaan minne sattuu, kuin mikäkin villivarsa. Mut sit taas toisaalta rhodesiankoiran kanssa ei saa ottaa niin vakavasti näitä juttuja.. sen oon ainakin Chilin kanssa oppinut. Jos vaan nyt opeteltaisiin nouto Unnan kanssa erikseen niin se on helppo sitten siirtää ruutuunkin Ja pääasia, että Unnalla on ruudussa kivaa Koko hakuryhmälle kiitos mukavista treeneistä ja erityiskiitos (Sannalle taas kameran lainasta) ja Liinulle kuvaamisesta ja että jaksoit tulla vielä mukaan treenailemaan esineitäkin! Ja ekaa kertaa koko viikkoon molemmat koiruudet nukkuu!! Hulluus johtui siis vaan vieroitusoireista Nyt sitten taas anatomian kirjan pariin

Vitsi, että molemmat koiruudet on olleet ihan hulluja koko viikon. Mä en todella ymmärrä mikä niillä on oikein ollut. Tuntuu, että vaikka kuinka ovat saaneet riehua ja juoksennella niin energiaa riittää silti hillumiseen. Ja tietty se on aina Unna, joka hepuloimisen aloittaa… ei ylläri sinänsä Huomenna päästään onneksi vähän treenailemaan tottista ja Unnan kanssa myös ekaa kertaa hakua

Tänään oltiin Suolet ry:n (Suomalaiset eläinlääketieteen opiskelijat Tartussa) järjestämässä Match Show:ssa koulun maneesissa. Paikalla oli yllättävän paljon koiruuksia. Unna oli alkuun ihan sekaisin.. sinkoili ja sätki minkä kerkesi. Ja hiekka se vasta oli Unnasta ihanaa. Olisi vaan halunnut pomppia ja riehua siinä ja tietty kaivaa itsensä Kiinaan. Onneksi meillä oli häkki mukana, niin sain laitettua heti pikkuisen hieman jäähylle. Rauhoittuikin onneksi tapansa mukaan sinne tosi hyvin.

Kehät alkoivat kl 11. Unna meni tietty pentuluokassa. Pentujakin oli arviolta noin 30, saattoi olla enemmänkin. Unna käyttäytyi tosi hienosti Kehä vaan oli todella pieni, joten juokseminen oli hieman haasteellista. Unna sai ensimmäisellä kierroksella punaisen nauhan. Punaisten isossa kehässä pikkuneiti jaksoi tosi hienosti seistä. Unna oli lopulta punaisten pentujen viides eli ensimmäinen ei sijoittunut.

Liinun Millie sijoittui hienosti pienten koirien punaisten neljänneksi. Alla upea Millie

Esitettiin Liinun kanssa vielä “puoliksi” Annin Edith labbis. Liinu kävi kehässä Edithin kanssa ekalla kierroksella ja mun oli sitten pakko mennä punaisten isoon kehään, kun Liinu oli samaan aikaan Millien kanssa pienten koirien kehässä. Edith käyttäytyi ensikertalaisena superhienosti! Alla Edith mun kanssa punaisten isossa kehässä.

Mätsärin jälkeen lähdettiin pikaisesti vielä Unnan ja Millien kanssa pellolle. Tytöt riehuivatkin ihan hulluna ympäri ämpäri. Kerrankin saivat ihan rauhassa painaa, kun ei ollut Chili-sheriffiä paikalla komentamassa… Ilmakin oli tänään mukavan aurinkoinen, melkein koko viikon on satanut vettä ja ollut muutenkin tosi synkkää, harmaata ja märkää. Alla kuvia Unnasta ja Milliestä Sannalle kiitos kameran lainasta ja Liinulle, Annille ja muille kivasta päivästä!!

Meillä oli taas aika kiirus viikonloppu. Lähettiin torstaina iltapäivällä ajelemaan Tallinnaan. Ehdittiin onneksi hyvin laivaan ja oltiin kahdeksan maissa Suomessa Perjantai meni hoitaessa asioita. Lauantaina oli ystäväni Idan häät ja koiruuden viettivät sen päivän Sampsan vanhemmilla.

Sunnuntaina napattiin Taina (Unnan & Chilin kasvattaja) mukaan ja ajeltiin Kotkaan pentunäytelmään. Näyttelypaikka sijaitsi onneksi sisähallissa. Keli nimittäin niin kamalan syksyisen sateinen, tuulinen ja kylmä, että ei olisi voinut kuvitellakaan näyttelyn olevan ulkona. Näyttelypaikkana toimi katettu parkkihalli, joka oli hieman jännä paikka pennuille. Oli aika ahdasta ja hallissa kaikui kovasti. Unna oli onneksi koko ajan aika cool, tosin neiti oli omaan tapaansa todella energisellä tuulella. Rhodepentuja oli luokassa kaksi. Unna sai KP:n ja tosi hienon arvostelun, jonka voi lukea täältä. Tuomarina toimi Juha Palosaari. Kehä oli todella ahdas ja vähän liukas, mutta Unna juoksi kuitenkin suht hyvin. Unna voitti luokkansa ja oli näin jo kuudennen kerran peräkkäin ROP-pentu Jäätiin odottelemaan vielä isoja kehiä. Unna oli sitten lopulta vielä hienosti RYP2 (niin kuin on ollut tähän asti kaikissa Suomen pentunäytelmissä, mihin osallistunut!) Saatiin taas iso säkki koiranruokaa! On se hyvä, että pikkuneiti tienaan omat sapuskansa! Illalla lähdettiin vielä takaisin Viroon kello 22 laivalla. Päästiin hirveästä myrskystä ja kaatosateesta huolimatta turvallisesti kotiin Tartuun koiruuksien kanssa. Nyt ollaan sitten seuraavat kolme viikkoa putkeen taas täällä