Koko viikko on mennyt taas niin nopsaa ohi, mitään ei oikein olla ehditty tekemään. Mamma on kovasti yrittänyt käydä töissä ja järjestellä paperi-juttuja Tartoa varten. Unnalla oli alkuviikosta taas ripulia, joten neiti on elänyt riisi-linjalla koko viikon. Vähitellen ollaan lisäilty nappulaa mukaan ja nyt on tiistaista lähtien ripuli pysynyt poissa, onneksi

Chilin kanssa harjoiteltiin tiistai-iltana vähän noutoa. Meni tosi hyvin, jäbä oli oikein innokas. Olin ilmoittanut Chilin nyt tulevana sunnuntaina eli huomenna järjestettävään toko-kokeeseen Ulvilaan. Päätin kuitenkin, että ei nyt mennä sinne, koska loppuviikosta ja myös tänään jäbä oli jotenkin hieman omituinen kun yritin tokoilla. Jäbää ei ole kiinnostanut homma yhtään ja muutenkin on ollut hieman löysän puoleinen. Ihan ihme juttu, harvoin Chili nimittäin on tollaisella tuulella. En millään jaksa ajaa Ulvilaan saakka toteamaan, että jäbää ei kiinnosta ja varsinkin kun ovat vielä luvanneet huomiseksi sadetta.. Sääli olisi ollut niin kiva mennä tokoilemaan ja kokeilemaan avoa ekaa kertaa ja vielä tavata samalla matkalla Unnan sisko Ganja perheineen. Toisaalta ihan hyvä näin, sillä nyt päästään nimittäin käymään vielä mökillä moikkaamassa Sampsan isoäitiä ennen kuin lähdetään koirien kanssa Tartoon.

Piippi uudessa hienossa sängyssään

Piippi kävi eilen Sampsan kanssa eläinlääkäri-tädin luona näyttämässä silmäänsä. Piipin silmä alkoi vuotamaan alkuviikosta ja loppuviikkoa kohden vain paheni. Piippi oli lääkärissä superhienosti, antoi jopa kiltisti värjätä silmänsä, jotta varmistuttiin ettei silmässä vaan ole reikää. Sampsaa oli kuulemma moinen tehnyt pahaa, mutta Piippi oli todella cool Niin kuin aina on!! Silmässä oli sidekalvotulehdus ja Piippi sai silmätippoja siihen. Tippojakin antaa laittaa hurjan kiltisti.. on se vaan niin hieno ja ihqu kissa Eiköhän pieni parane pian Piippi sai eilen lohdutukseksi uuden sängyn Nyt kelpaa köllötellä Piippikin pääsee nyt mukaan mökille tänään, jotta tipat varmasti saadaan silmään Muut tytöt saa jäädä kotiin mun broidin hoiteisiin. Alla kuvassa Piippi uudessa sängyssään ja Hipsu “vanhassa” prinsessa-pedissään.

Vietettiin tänään Unnan kanssa mukava päivä match showssa, Hakunilassa. Unna täytti eilen 5kk, joten tämä oli nyt neidin ensimmäinen mätsäri. Kun päästiin paikan päälle, niin tyttö oli tietenkin ihan sekaisin.. niin kuin aina. Olisi halunnut käydä moikkaamaassa kaikkia vastaantulevia koiria ja ihmisiä. Neiti sinkoili ja poukkoili minkä kerkesi, hyvä kun ei lentoon lähtenyt… energiaa ja intoa oli nimittäin hurjasti. Hikihän siinä tuli, kun rääpälettä yritti pitää aisoissa. Saatiin ilmoittauduttua ja tavattiin heti rhodetuttuja Sanna oli Roosan kanssa ja Maarit Rain ja Lunan kanssa myös. Unnakin rauhoittui tosi nopsaa, kun istuuduttiin alas ja odoteltiin mätsärin alkua.. ja siinähän kesti ja kesti. Ilmoittautujia oli nimittäin todella paljon.

  Vihdoinkin kehät alkoivat, oltiin Unnan kanssa heti toisena parina. Unna käyttäytyi yllätyksekseni superhienosti. Ravasi upeasti ja malttoi seistä hienosti Tuomarille heilutteli häntää ja antoi vielä pari pusua. Kehässä ollut toinen koira ei kiinnostanut laisinkaan vaan neiti keskittyi 100% mammaan ja nameihin!! Loistavaa, olin superylpeä pikkuisesta! Harmi vaan, että tuomarin mielestä Unna oli tosi pelottava..hän ei nimittäin uskaltanut katsoa tytön hampaita ollenkaan vaikka pyysin kahteen kertaan. Muutenkin hän oli sitä mieltä, että Unna on aivan liian energinen ja villi tapaus.. ja tyttö nimenomaan oli vaan iloinen ja heilutteli kaikille häntää. Ja mun mielestä oli vielä Unnaksi tosi rauhallinen ja keskittynyt. Olin niin tyytyväinen Ja hei neitihän on 5kk. Ja sitä paitsi musta on tosi tärkeää, että Unnalla on kehässä hauskaa ajatellen tulevia näyttelyitä. Tuomari antoi Unnalle sinisen nauhan. Sitten alkoikin pitkä odottaminen…pentuja oli miljoona. Unna kuitenkin käyttäytyi maailman hienointen, makoili nätisti ruohikolla eikä stressanut mitään On se vaan niin magee tapaus, olin ylpeä Melkein myöhästyttiin isosta kehästä, kun juteltiin Maaretin kanssa. Meidät valittiin 7 parhaan joukkoon, mutta ei sijoituttu…tuomari tykkäsi nimittäin villakoirista.  Neiti ravaili ahtaassa kehässä hienosti, eikä edes vilkaissut muihin koiriin ja malttoi seistä tosi hyvin Vaikka edessä oleva pentu koko ajan kääntyili Unnaan päin ja koitti tehdä tuttavuutta… Luoja, että olin ylpeä pikkuisesta!! Odotan jo niin innolla tulevia näyttelyitä, ei mene enää kauaa, että päästään Nyt lähdetään mökille koiruuksien ja Piipin kanssa

Nyt on kyllä maailman kirjat menneet ihan sekaisin Sain torstaina kuulla aivan mielettömiä uutisia! Pääsin opiskelemaan ELÄINLÄÄKIKSEEN Tartoon, Viroon. Musta tulee sitten isona eläinlääkäri. Vihdoinkin unelmani käy toteen, olen enemmän kuin innoissani ja häkeltynyt uutisesta JIPPIIII!!! Ihan mieletöntä, toki jännittääkin ihan pirusti Lähtö Tartoon on jo kuukauden kuluttua, joten pieni paniikki tässä on jo iskenyt ja varmasti vielä ehtii paisua melkoisen suureksi. Miljoona asiaa pitää vielä hoitaa. Ensimmäiseksi nyt tietenkin pitäisi löytyy asunto ja laittaa kaikki paprut kuntoon.

Torstaina töiden ajettiin Unnan kanssa Tainan lähistöllä oleville hiekkakuopille. Tainalla oli lenkillä mukana Chilin sisko Eda. Mukaan tuli myös Unnan sisko Fanny perheineen. Ilma oli tosi paahtava, joten pentuset olivat tavallista vaisumpia kuin yleensä.

 
Ei siis  nähty juurikaan mitään riekkumista lenkin aikana, onneksi pikkuiset innostuivat edes vähäsen ihan lenkin lopussa, kuin oltiin jo melkein autoilla Kiitos kovasti lenkkiseurasta, oli oikein mukava nähdä teitä pitkästä aikaa!

Unnalla oli jo torstaina lenkillä hieman ripulia ja illalla sama homma jatkui. Ja yöllä ja aamulla. Ei edes aina ehditty ulos asti Perjantaina töistä kotiin tulessa odotti mukava siivo ja varsinkin haju kotona. Unna-parka oli ripuloinut häkkinsä ihan täyteen ja oli itsekin ihan kakkainen.. ja tietenkin huippu-iloinen mamman kotiin paluusta ja hyppäsi kakkasinen tassuineen mua vasten. Ihanaa. Unna pääsi kylpyyn ja mamma sai viettää pari tuntia ripulia siivotessa. Ihanaa. Onneksi illalla tyyppi oli jo ihan normaali. Tänään aamupäivällä Unna kuitenkin jatkoi “sotkemista”. Neiti oli ilmeisesti kovin nälkäinen (edellisen päivän ripulista johtuen sai syödä aamulla vain riisiä..), joten päätti pistellä poskeensa kaikki kissojen hiekkalaatikossa olleet kakat, mitä en ollut ehtinyt siivota. Ja siinä samassa varmaan meni helmihiekkaakin vähän mahaan. Puolen tunnin kuluttua neiti alkoi voimaan hieman huonosti. Makoili olohuoneessa koirien sängyssä ja aivan yht´äkkiä oksensi valtavan määrän kuvottavan hajuista kissankakka-ruoho-riisi-oksupoksua. Hyi helvetti. Kyllä oli taas kivaa. Ja eihän tässä vielä kaikki. Sillä aikaa, kun siivosin oksupoksuja niin neidillä oli tullut vielä pissahätä ja pakkohan se oli lirauttaa eteisen uudelle matolle. Tietty. Great. Pissoja ei ole sisälle tullut niin pitkään aikaan, että vähän ihmettelin sitä. Mut joo, ehkä Unnalla oli joo hieman huono-olo.. niin ei sit muistanut pyytää ulos. Hieman olen siis viimeisenä kahtena päivänä siivonnut kotona, pissaa, ripuli ja oksennusta. Ihanaa.

Kissat on taas kotona, olivat pari viikkoa mun vanhemmilla taas hoidossa Tässä pari kuvaa Myystä ja Piipistä nukkumasta. Otettu tänä aamuna. On ne vaan niin suloisia. Hipsustakin olisin kuvan näpännyt, jos neiti ei olisi nukkunut meidän vaatekaapissa…

Chili on ollut taas tottistauolla.. ja tällä kertaa hieman huomaamatta..tai ehkä se on ollut mamman laiskuutta vaan. Jälkitreenit on kummasti menneet edelle. Toisaalta Chilille tekee aina hyvää olla pienellä tauolla tottiksesta… ja olihan tauko nyt ihan ansaittukin hienosti saadun TK1:n takia No joo mistä mä nyt aloittaisin. Taas en oo ehtinyt tänne blogiin kirjoitella yhtään. Torstaina lähdettiin Chilin kanssa ihan kahdestaan lenkille. Unna sai jäädä kotiin. Otin lenkin lomassa Chilin kanssa vähän tottista/tokoa. Chili oli tietenkin aivan sairaan innokkaalla ja energisellä tuulella Ensinäkin tyypistä oli varmasti mahtavaa päästä mamman kanssa ihan kahdestaan lenkille, ilman räyhänhenkeä ja toiseksi pääsi vielä pitkästä aikaa tekemään tottista!!

Tyyppi oli siis sairaan hyvä. Alkuun tosi hieman edisti, kun oli niin innoissaan. Tehtiin ihan muutaman askeleen pätkiä ja tosi pikaisesti korjasi asennon just oikeaan kohtaan Otin myös käännöksiä ja kulmia ja luoja, että oli hienolla tuulella. Niin tarkka ja nopea Tehtiin ensin tosin hieman pepputreeniä, mikä luultavasti auttoi kulmiin! Jes!! Hyvä Chili. Otettiin myös pari täyskäännöstä ja nyt oli eka kerta kun Chili tajusi, että voi kääntyä siinä samalla tavalla kun kulmissakin ja ”pepputreenissä”. On aina ennen kiertänyt takaa ja musta se on Chilin huonoin ja heikoin osa-alue seuraamisessa. On aina nimittäin liian hidas ja jää musta askeleen jälkeen. Toko-kokeissakin just täyskäännöksistä on tippunut piste/ puolipistettä ja aina mainittu että on niissä liian hidas. Nyt kun vihdoinkin tajusi kääntyä samalla tavalla kuin pepputreenissä ja hyvin kääntyikin niin aion hio tämän nyt kuntoon, sillä A) silloin ei jää mun taakse vaikka olisikin hidas ja B) Se näyttää muutenkin satakertaa hienommalta. Sitä paitsi Chilihän tulee sivullekin edestä eikä takaa kiertäen. No joka tapauksessa tämä treenataan nyt kuntoon. Otin myös yhden luoksetulon, joka meni täydellisesti!! Chili oli kertakaikkisen upealla tottistuulella

Alkuviikosta ei olla Unnan kanssa tehty mitään ihmeellistä ja sen kyllä huomaa. Energiaa on ihan hurjana. Alkuviikonhan pikkuinen oli ripulissa ja oksupoksu-taudissa. Unna on harjoitellut torstaina ja perjantaina ahkerasti näyttisjuttuja Seisomista ja juoksemista. Nyt alkaa jo ravitkin vähän sujua, vaikka aika usein neiti tarjoaakin vieteripupu-pomppimista Hupsu tyyppi

Torstaina ja perjantaina tein Unnalle muutaman lyhyen jäljen metsään. Sidoin neidin kiinni puuhun ja kävelin parisenkymmentä askelta, tiputin kepin ja nostin sen Unnan huomaamatta ylös ja kävelin vielä kymmenisen askelta ja jätin kepin sinne. En siis laittanut mitään nameja metsään. Vain jälki ja keppi. Ja sitten ajettiin jälki samantien. Unna oli taas ihan sekaisin joka kerta… jälkijutut on niin kivoja. Armoton kiskominen ja piippaaminen alkaa samantien, nenä painuu maahan ja pikkuinen ajaa jäljen loppuun.. kepille asti ja siihen sitten jää ihmettelemään mitä pitäisi nyt oikein tehdä. Unnan mielestä pitäisi päästää jatkamaan jäljestämistä, mutta mamma ei päästä ja yrittää vaan heilutella jotain saatanan keppiä. Torstaina jouduin varmasti reilun 10 tekemään hommia, että sain Unnan kiinnostumaan kepistä edes sekunniksi. Olisi vaan niin halunnut jatkaa jäljen ajamista (siis jälkihän loppui, eikä edessä ollut enää mitään..) No vihdoin kun kiinnostui kepistä niin naksautin ja palkkasin. Torstaina tehtiin 3 tämän tyyppistä harjoitusta ja viimeisessä ottikin jo nopeammin kepin vaikka aika hidasta  se kuitenkin edelleen oli. Perjantaina sama toistui, ihan sama juttu siis. Palkkautuu toistaiseksi siis jäljen ajamisesta enemmän… ei ole oikein ilmeisesti vielä ymmärtänyt kepin ja palkkion yhtäläisyyttä. Naksuttelin molempina päivinä pikkuiselle erikseen keppejä. Ja silloin oli aivan sekaisin kepeistä. Ne oli niin ihquja! Tyttöhän on aina ollut ihan keppihullu, mutta jäljellä ei ole ilmeisesti yhtäläisyyttä vielä hiffannut ja jäljen ajaminen siistimpää kuin kepit. No kyllä se sieltä vielä varmasti tulee Neiti on vielä niin pikkuinen!!

Viikonloppuna ei tehty muuta kuin levättiin ja siivottiin. Oli niin paljon univelkaa edelliseltä viikolta, että oli pakko nukkua aamuisin pitkään ja ottaa päivällä vielä päikkärit. Koiruudet nukkuivat tietty kainalossa :) Sunnuntaina oltiin mun vanhemmilla syömässä illalla. Unnalla oli koko päivän vatsa vähän löysällä ja illalla neiti sai ihan hirveän ripulin. Ei edes ehditty ajoissa ulos.. mamma pääsi sitten hinkkaamaan mattoa ripulista. Ihanaa. Ripulointi ja huonovointisuus jatkui koko illan ja yön. Ehdittiin onneksi joka kerta ulos.  Yö meni vähän huonosti siis nukkuessa. Aamulla neiti vielä oksensikin ja paljon oksupoksuikin. Unnan oli todella huonovointisen- ja väsyneenoloinen. Onneksi Sampsa pystyi jäämään koko maanantaiksi kotiin, jotta mä pääsin töihin. Pikkuista ei olisi voinut jättää kotiin yksin, sen verran kipeä kuitenkin oli. Unna ei onneksi ollut enää oksuillut eikä pahemmin ripuloinutkaan koko päivänä. Sampsa oli myös saanut neidin juomaan lihalientä muutaman desin parin tunnin välein ja syömään vähän riisiä. Neiti ei siis päässyt kuivumaan ollenkaan. Kun tulin kotiin neiti oli jo todella pirteä ja omasta mielestään täysin terve ja kovin nälkäinen. Jatkettiin kuitenkin riisi-lihaliemellä parin tunnin välein.
 
Chilikin päätti vähän oksupoksuilla illalla. Näytti ensin pari minuuttia todella huonovointiselta ja Sampsalle sanoinkin leikillä, että kohta Chilikin varmaan oksentaa ja niinhän siinä sitten kävikin. Tyyppi oksensi ensin matolle ja sitten lattialle ison kasan keltaista nestettä.. nice. Onneksi meidän valkoinen matto oli peitetty Unna ripuloinnin varalta paksulla peitolla. Chilikin sai sitten iltaruuaksi riisi-lihalientä. Chili vaikutti kuitenkin melko pian jo täysin normaalilta eikä edes ripuloinut yhtään. Onneksi. Yö nukuttiin sikeästi ilman mitään ongelmia ja aamulla molemmat vaikutti jo täysin normaaleilta. Unna oli aivan sairaan nälkäinen.. sai kuitenkin tyytyä riisiannokseensa, jossa oli tosin hieman nappuloitakin jo mukana. Unna oli myös niin täynnä tulta ja tappuraa, että ei olisi millään meinannut pysyä nahoissaan aamulenkillä. Hyppi ja pomppi, sinkoili ja sekoili minkä kerkisi. Hyvä, kun ei lähtenyt lentoon..Neidissä oli virtaa enemmän kuin pienessä kylässä :)  On se vaan niin ihana pikku pakkaus ja onneksi selvisi taudista näinkin nopsaa. Chilikin oli melko pirteän oloinen ja tietty nälkäinen :) Onneksi molemmat koiruudet on nyt jo terveitä, saavat levätä vielä pari päivää ja syödä vähän kevyemmin, niin eiköhän se siitä :) Treenitkin oli pakko peruuttaa tältä päivältä, ettei tartute kavereita.

Eilen käytiin Unnan ja Chilin kanssa eläinlääkärissä. Unna sai olla ensimmäisenä vuorossa. Neiti oli kovin tohkeissaan paikassa; uusia ihania ihmisiä, uusi jännä paikka ja namejakin sai. Pikkuinen oli niin reipas ja iloinen oma itsensä. Ei edes huomannut piikkiä, kun namit oli niin herkullisia Sitten olikin Chilin vuoro. Chili-parka pelkää eläinlääkärissä käyntiä aivan hirveästi. Nytkin oli ihan kamalaa. Rokotukset oli ihan hirveitä, piikeissä oli vähintäänkin jotain tappaja-ainetta Chilin mielestä. Tyyppi nimittäin huusi kuin hyeena ja oli muutenkin hieman hankala. Sattui ihan kauheasti… Toimenpiteiden jälkeen kelpasi kyllä herkut. Chili selvästi tiesi, että nyt ei enää yritetä tappaa vaan ollaan valmiita, joten voi ihan huoletta käydä syömässä lihapullia eläinlääkärin kädestä. Oli niin Minnan parasta kaveria. Ei mikään tyhmä koira… Luojan kiitos ei tarvitse viedä Chiliä taas vähään aikaan rokotettavaksi, sen verran rankkaa puuhaa sen kanssa..

Rokotuksista lähdettiin ajelemaan kohti Järvenpäätä. Meillä piti olla Unna pentutottis. Järvenpäässä satoi kuitenkin kaatamalla vettä, joten katsoin parhaaksi jättää tottiksen väliin. Unna ei todellakaan rhodemaiseen tyyliin tykkää sateesta yhtään. Ihan turhaa olisi ollut tehdä kivasta hetkestä ällöttävä sateen takia. Mentiinkin sitten vaan moikkaamaan Tainaa eläinkauppaan. Ajeltiin vähän hissilläkin. Neiti oli taas niin reipas. Eläinkaupasta ei Unnaa meinannut saada kirveelläkään ulos, kun siellä oli vaikka mitä ihania herkkuja… tyypin pää oli koko ajan ties missä herkkulaarissa Nam. Ostettiin kotiinkin vähän luita, possunkorvia ja jotain muita herkkuja. Ja vihdoinkin muistin tilata Unnan kaulapantoihin nimilaattoja.

Järvenpäästä lähdettiin ajelemaan Pinjalle moikkaamaan Cillaa, Aavaa ja Juusoa. Unna sai käydä hieman painimassa ja riehumassa Cillan kanssa. Chili sai odotella autossa, muuten olisi nimittäin ollut ehkä vähän ahdasta… Pikkuiset rääpäleet pistivät taas kunnon shown käyntiin. Unna oli jo selvästi hieman sopivamman kokoinen Cillalle, vaikka olihan sitä kokoeroa vieläkin. Onneksi Unna ottaa koko ajan hurjaa vauhtia Cillaa kiinni!! Ei varmaan mene enää kauaa, että lapsoset voivat riehua kunnolla ulkonakin. Kiitos Pinja, kun saatiin tulla käymään Chili oli taas iloinen, kun rääpäle oli ihan väsynyt illalla eikä kiusannut yhtään!

Hipsu on taas ihan sekaisin. Iilimato-kausi päällä. Tyyppi on ihan pimeä. Ei tiedä miten päin olisi ja pelkkä Hipsuun katsominen saa neidin kehräämään. Tälle päivälle ei ole nyt muita kuvia kuin nämä viime perjantaina otetut missä Hipsu ahdistelee Sampsaa

Chili voi jo todella hyvin! On täynnä energiaa ja intoa. Lenkeillä haluaisin vaan riehua, hyppiä ja pomppia. Suoraan sanoen on ihan mahdoton, jotenkin niin täynnä intoa!!!Loppuviikosta ajattelin jo uskaltaa päästää leikkimään ja riehumaan Toscan kanssa. Haava näyttää edelleenkin tosi siistiltä. Turvotus pusseista on laskenut hurjasti. Merkkailukin on loppunut jo melkein kokonaan. Itse asiassa ihmettelinkin eilen, että mikä ihme sitä oikein vaivaa, kun meni ensimmäisen puun juurelle pissalle ja vaan pissasi, pissasi ja pissasi. Tuntui, että ei lopu koskaan Sitten vasta tajusin. Hurjan paljon ahneemmaksi se on myös tullut. Mikä oli tietenkin toivelistalla! Nuuhkuttelu ja pissan imailu on vielä kuitenkin in. No eiköhän toi imailukin jossain vaiheessa lopu, toivottavasti. Nythän on tosiaan mennyt vasta viikko leikkauksesta. Siis kaiken kaikkiaan ainakin toistaiseksi olen ollut hurjan tyytyväinen leikkaukseen Muutoksia on näkynyt aivan käsittämättömän nopeasti!!

Ollaan otettu nyt joka päivä hieman kapulatreeniä, perusasentoa ja pyllytreeniä. Intoa on siis aivan hirveästi. En tiedä johtuuko se siitä, että on tullut niin paljon ahneemmaksi vai siitä, että on ollut hieman tylsää sairaslomalla.. ehkä molemmista

Tänään oltiin EPK:n tottistreeneissä Helkutinkorvessa, jossain Klaukkalan lähistöllä. Pellolla oli esteetkin paikoillaan, mutta me ei tietenkään otettu nyt niitä, ettei ompeleet olisi auenneet. Chili oli hyvin mukana treeneissä, kontakti oli satakertaa parempi kuin viimeksi. Jonkin verran olisi tehnyt mieli nuuhkia maata. Namit teki hyvin kauppansa Otettiin hieman perusasentoa, seuraamista, kulmia ja täyskäännös. Chili edistää ja irtoaa hurjasti seuraamisessa. Täytyy palata taas seinän viereen treenailemaan. Sitten otettiin hieman pyllytreeniä eli perusasennosta 90 asteen käännöksiä vasempaan. Niitäkin pitää vielä hurjasti treenailla. Näytettiin myös meidän kapulan pitoa. Oma kapula oli autossa joten lainattiin Tahvon kapulaa. Chili oli hieman epäileväinen Tahvon kapulan suhteen. Ei olisi halunnut ottaa sitä ollenkaan suuhunsa. Ällöttävää, jonkun toisen limainen kapula…just joo..hemmetin hienohelma. Lopuksi otettiin vielä liikkeestä seisomista. Chilihän ei vielä osaa sitä. Tai no nyt osaa. Otettiin nimittäin vielä kotipihalla vähän treeniä ja onnistu tosi hyvin. Niin ja kapulatreeniää myös. Oma kapula kelpasi hyvin… Nyt vaan treeniä, treeniä ja treeniä

Olin muuten lauantaina Janican ja Kávén mukana vinttikoirien ryhmänäyttelyssä Kaarinassa. Oli Kávén ensimmäinen virallinen näyttely ja pikku äijä pisti parastaan ERI, JUN1, PU1, VSP ja SERT!!! Paikalla oli Kávén lisäksi 3 muuta unkarilaista, 2 narttua ja 1 uros. Ei olisi hirveän paremmin voinut näyttelyura alkaa! Hurjasti vielä onnea super Kávélle ja Janicalle!!

Chili voi jo todella hyvin. Omasta mielestään voisi tehdä jo ihan mitä vaan Remmilenkit on ihan perseestä ja kovasti tekisi mieli hyppiä, pomppia ja riehua. On kaikista huvittavin rappukäytävässä, kun oikein haastaa leikkimään. Ja tarjoaa kontaktia koko ajan. Tottiskin ilmeisesti siis kiinnostaisi. Kotona ollaankin otettu hieman pientä aivojumppaa Helppoja ja mukavia temppuja. Ja vähän kapulatreeniäkin. Pakko vaan itse olla tosi “neutraali”, sillä jäbä tuntuu innostuvan/sekoavan jos vähänkin kehun liian iloisesti ja kannustavasti Ja innostumisestahan seuraa hurjaa hyppelyä mammaa vasten ym. liian vaarallista toimintaa haavaa ja tikkejä ajatellen…

Haava on tosi siisti, ainoastaan pallipussit on tosiaan vielä hieman turvoksissa. Mutta ei enää läheskään niin paljon. Paraneminen edistyy siis huimaa vauhtia, loistavaa. Ajattelin jopa mennä ensi viikon tiistaina tottistreeneihin, jos paraneminen etenee tällaista vauhtia. Ainakin mennään paikan päälle. Jos ei muuta voida tehdä, niin otetaan kontaktitreeniä

Chilillä on välillä hieman omituisia nukkumisasentoja…

Tötteröä ei olla pidetty päässä juuri yhtään. Ainoastaan öisin ja jos on jäänyt yksin. Ja koska mamma on sairastanut koko viikon niin, yksin ei ole tarvinnut olla kuin muutaman tunnin. Mammakin rupeaa jo tokenemaan flunssan kourista. Onneksi. Voisin muuten vannoa, että Chili on jo nyt ahneempi kuin ennen.. tai sitten vaan kuvittelen. Halut ei kyllä ole vielä hävinneet minnekään..pissaa tekisi edelleen mieli imailla ulkona.. no ilmeisesti muutoksia pitäisi ilmaantua (jos nyt on ilmaantuakseen) vasta parin kolmen viikon päästä Katsellaan ja odotetaan

Ainiin, posti toi eilen meille uuden hienon tokoesteen Nyt on sitten esteitä kerrakseen, kun Johannakin osti viime viikonloppuna Silveriltä hienon pressuesteen Päästään kunnolla treenailemaan, kunhan toi jäbä tosta tokenee. Ja syytä olisikin päästä pian hyppyä treenaamaan, sillä sain tänään meiliä, että pääsemme osallistumaan 22.3 järjestettävään Toko-kokeekeeseen. Ehdin jo huokaista helpoituksesta, että ei tarvitse mennä ollenkaan, kun en alunperin saanut paikkaan. Jäin kuitenkin varasijalle ja nyt saatiinkin paikka Eli Chilin paranemista tässä odotellaan

Vietetään Chilin kanssa sairaslomaa. Chili eilisen leikkauksen seurauksena ja mamma hirveässä flunssassa. Mammalla on nuha, hieman kuumetta ja kurkku aivan sairaan kipeä. Viime yö oli aivan hirveä. En nukkunut silmänräpäystäkään. Chili oli melkoisen levoton. Vaihtoi 5 min välein asentoa tai nukkumispaikkaa. Raukka. Silloin, kun Chili veteli sikeitä, niin en pystynyt kuitenkaan nukkumaan, kun kurkkuun sattui niin hirveästi.

Aamu ja päivä on ollut Chilin kannalta jo paljon, paljon parempi. Ei ainakaan vaikuta yhtään kipeältä. Päinvastoin tosi pirteältä ja pissalle mentäessä oli jopa aika innoissaan. Ruoka maistuu hyvin. Ainoastaan lääkkeet ei oo Chilin mieleen.. Hirveän tappelun takana, et edes saan jäbän suun auki. Ruokaan niitä ei voi liottaa, kun sitten jättää syömättä. Chili on myös tosi cool tötterön kanssa. Mitä edelleenkin ihmettelen. Olen pitänyt myös aika paljon ilman tötteröä, kun ei ole edes yrittänyt nuolla haavaa. Tietenkin vain silloin, kun mamma vahtii. Haava näyttää tosi siistiltä, ei oo vuotanut yhtään. Turvonnut se kuitenkin on.. näyttää jopa kuin mitään ei olisi pusseista poistettukaan.. sen verran on turvotusta. Kuulemma ihan normaalia, että näin käy… eiköhän toi tosta pian tokene. Ainakin tosi hyvältä näyttää!

Helgan Johanna kävi tänään moikkaamassa Crunchyä Mammankin pitäisi taas mennä. Vitsi, että olen taas ollut huono hevosen omistaja… niin huono omatunto. No onneksi tiedän, että Crunchyllä on kaikki hyvin! Tässä pari kuvaa tältä päivältä Kiitos Johanna!! Vitsi, että tuli taas ikävä hepoista. Ei oo muuten enää montaa kuukautta, kun varsan pitäisi syntyä. Jännäksi menee!! Toivottavasti loppuaika nyt sujuu hyvin

No niin Chili on nyt sitten kastroitu. Sain meidän omalta eläinlääkäriltä ajan tälle päivälle. Mitä sitä nyt enää pitkittämään, kun kerran päätökseni jo tein. Koko syksynkin olin sitä jo miettinyt. Ja kun meille on nyt tulossa se narttupentu, niin on sitten helpompaa kaikin puolin!

Meillä oli aika siis puoli 4. Chili oli hieman masiksessa koko päivän..ehkä vaistosi, että tänään tapahtuu jotain. Chilillähän on ihan hirveä eläinlääkäri kammo. Jo pelkän esinukutuslääkkeen (vai miksi sitä nyt sanotaan..) pistäminen sai jäbän taas kiljumaan kuin hyeena. Että oli kamalaa. Eikä olisi halunnut millään nukahtaa. Onneksi saatiin jäbä kuitenkin unten maille ja leikkauspöydälle. Mamma sai olla koko operaation ajan katsomassa. Sampsakin oli loppuajan ja otti pari kuvaa..

Leikkaus sujui oikein hyvin, ilman mitään ongelmia. Aika rutiinitoimenpide. Minna laittoi vielä itsestään sulavat tikit, niin ei tarvitse Chiliä enää kiusata. Chili-raukka, kun tosiaan pelkää eläinlääkärissä käyntiä.

Leikkauksen jälkeen katsottiin vielä Chilin hampaita. Poistettiin hieman hammaskiveä. Ei sitä kuulemma paljon yhtään edes ollut. Nyt on sitten puhtaat ja hienot palikat suussa

Sitten Chili sai herätyspiikin ja pian jäbä olikin jo jaloillaan ja valmis lähtemän kiireen vilkkaa pois.. ettei vaan tehtäisi enää mitään. Laitettiin automatkalle tötterö varmuuden vuoksi päähän. Nyt ollaan oltu tunnin verran kotona ja Chili makoilee makkarissa peittoläjän päällä ja alla tötteröpäässä. Onneksi meillä makkarissa vielä lattialämmitys. On ihan ihmeen cool tötterön kanssa. Ajattelin, että olisi saanut siitä vähintäänkin jonkun paskahalvauksen. No ehkä Chili on vielä hieman unenpöpperössä…

Me ollaan nyt reilun viikon sairaslomalla. Toivotaan, että Chili toipuu pian eikä ole hirveän kivulias! Mamma lähtee nyt kurssille taas oppimaan…

Tänään oltiin Lean ja Tamin kanssa jälkeilemässä Kattilajärventien pöpeliköissä. Ensin tehtiin molemmille normaalisti jäljet. Jälkien vanhentuessa otettiin myös vähän tottista hiekkamontulla Chili oli tosi hauskalla ja motivoituneella tuulella!! Mikä oli ihan huippua, jäbällä oli ihan kamalasti ylimäärästä energiaa Chili sai taas aloittaa aika “pahalla” liikkeellä, nimittäin paikallaan makuulla Lean ja Tamin tottistellessa ja riehuessa!! Ja ai että olikin hienosti!! Upeaa! Vitsi, et olin tyytyväinen!

Paikalla makuun jälkeen otin vielä muutaman seuraamispätkän sekä liikkeestä maahan menon ja istumisen! Muuta ei sitten tänään tehtykään. Chili oli niin hyvällä & iloisella tuulella, että ajattelin palkata jäbän lopettamalla tottistelun tältä päivältä Pitää vielä yrittää tällä viikolla vähän treenailla niitä kulmia ja käännöksiä. Tarkoituksenani oli ottaa niitäkin tänään, mutta ehkä oli parempi jättää tohon, ettei tuu liikaa tottistelua tälle viikolle.

Ennen jälkien ajamista päästettiin Chili ja Tami vielä vähän “leikkimään” tai no Tamihan ei oikein halua Chilin kanssa leikkiä, joten Chili riekkui hetken aikaa yksikseen ja yritti varastaa Tamin pallon.Vitsi, et Chili oli energinen..ja iloinen!

Sit oli jälkien vuoro. Tami oli ensin vuorossa ja sitten vasta Chili. Lea oli tehnyt Chilille melkoisen haastavan jäljen, saattoi jopa olla vaikein mmitä Chilille on koskaan tehty. Jäljellä oli kaksi tien ylitystä sekä muutama pienemmän polun ylitys sekä ainakin yksi melko tiukka kulma. Ja neljä keppiä! Chili ilmaisi kepit hienosti, ainoastaan kolmannen kepin kohdalla mietti hetken. Jes! Teiden ylityksen menivät ihan nappiin. Chili aloitti jäljen ajamisen vähän huolimattomasti..vauhtia oli vähän liikaa ja ei ihan keskittynyt. Parani kuitenkin tosi nopeasti ja loppu jäljen ajan oli  paljon tarkempi. Ilmeisesti muutamassa kohdassa oli joku kävellyt ehkä koiran kanssa, koska A. Chili merkkaili melkoisen paljon, mitä ei oikeastaan koskaan jäljellä tee ja B. harhaili jonkin verran. Kuitenkin suoriutui jäljestä erinomaisen hyvin!! Ja kaikkien keppien löytymisestä vasta iloinen olin!! Oli tosi kiva, kun kerrankin oli haastava jälki. Hyvä välillä tehdä vähän vaikeitakin, että ei käy treenit tylsiksi

Potilas Myy ja väsynyt Chili illalla kotona