Aamu alkoi rattoisasti Sampsan puhelinsoitolla, että Chili oli lähtenyt pellolta taas peurojen perään ja oli ollut jo aika kauan poissa. Olin alunperin sopinut pentutreffit kl 11 Tiian ja Geron kanssa Pohjois-Espooseen. Eipä sitten ehditty sinne ajoissa, kun jäbää ei näkynyt eikä kuulunut. Mamma meinasi saada kotona sydänkohtauksen moisesta katoamisesta. Hyvä, kun en ehtinyt soittaa jo poliisille, palokunnalle ja muille tärkeille tyypeille. Huh huh.

Sampsa ja Chili lähtivät siis aamulla Joonaksen ja Soman kanssa pellolle lenkille. Molemmat olivat todella iloisella tuulella. Juoksivat ja riehuivat minkä kerkesivät

Alkulenkistä molemmat olivat kiusanneet yhtä yksinäistä kurkea. Chili tietty bongasi kurjen ja lähti täysiä juoksemaan sitä kohti. Ja Soma lähti tietty perään. Tosin ei ihan pysynyt Chilin mukana

Jossain vaiheessa koiruudet olivat taistelleet kepistäkin. Soma oli ovela ja meni keppi suussaan veteen. Chilihän tunnetusti vihaa vettä ja varsinkin kylmää vettä. Nyt keppi oli niin suuri houkutus että Chili oli hieman kastellut etutassunsa veteen. Vitsi, että tyyppiä oli ärsyttänyt..

Chili oli sitten loppulenkistä vaan yht´äkkiä hävinnyt kuin pieru saharaan. Ainahan se nykyään lähtee jonkun riistan perään siellä, mutta tulee yleensä takas noin 10-15 min päästä. Nyt jäbä oli reissullaan semmoiset reilu puolitoista tuntia. Olin jo menossa Sampsan vanhempien kanssa etsimään peuranmetsästäjää, kun vihdoinkin Sampsa soitti, että Chili oli tullut takaisin sinne mistä oli lähtenytkin. Tai oli istuskellut siellä kivellä ja paistatellut päivää… Oli vissiin ottanut vähän voimille rankkaretki.

Oli muuten ensimmäisen kerta ikinä kun oli noin kauan poissa. Ihan hirveää..varsinkin kun olin itse kotona. No ehkä parempi, että en ollut pellolla… olisin varmasti saanut paskahalvauksen.. no joo. Jäbä tuli ehjänä ja varsin tyytyväisenä itseensä kotiin ja onkin sitten vedellyt hirsiä koko päivän Että sellainen reissu tällä kertaa. Huomenna mennään sinne Viettiseminaariin..toivottavasti riittää energiaa ja intoa sielläkin

Tänään oli vuorossa aamulenkki Tuulan ja Toscan kanssa. Mentiin taas normaaliin paikkaan Kirkkonummelle. Käpsyteltiin ensin vähän aikaa pöpelikössä ja koiruuksilla oli ihan hurjasti virtaa Chili oli ihan täpinässä kun tajusi, että ollaan menossa taas tutulle pellolle. Muisti heti, että viimeksi siellä pääsi kunnon peurajahtiin. Tällä kertaa pellolla ei kuitenkaan ollut peuroja Chili parka. Raukka oli niin hurjan pettynyt. Seisoskeli vaan pellon reunassa ja yritti katseella etsiä peuroja. Kun ei löytynyt, niin lähti niitä etsimään.

Aikansa sitten juoksenteli lähellä pöpelikköä mihin peurat pääsivät viimeksi karkuun. Kun etsintä ei kuitenkaan tuottanut mitään tulosta niin liittyi meidän seuraan. Ei kuitenkaan olisi oikein millään tahtonut luovuttaa.. peurojen jälkiä ja hajuja oli kuitenkin kaikkialla. Mamman suuri metsästäjä

Toscalla oli tosi paljon virtaa ja olisi halunnut leikkiä Chiliä kanssa. Chili malttoi kuitenkin vain ihan muutaman minuutin riehua ja juoksennella Toscan kanssa..sitten oli taas aika ruveta etsimään niitä peurojen hajuja..

Chili häipyi taas jossain vaiheessa vähän kauemmaksi. Selvästi oli ihan omia bisneksiä. Ja jäbää näytti harmittavan niin pirusti, kun tällä kertaa ei näkynyt peuroja missään. Tosca yritti taas pyydystää hiiriä..

Me nähtiin Tuulan kanssa kuitenkin jo kaukaa missä peurat oli. Ne oli normaalilla ruokapaikalla missä ovat olleet nyt melkein joka kerta. Kun oltiin melko lähellä peuroja, kuitenkin vielä eri pellolla, niin koirat saivat yht´äkkiä ilmeisesti hajun. Joko näistä peuroista tai sitten jostain toisista. Lähtivät nimittäin kuin ohjukset ihan väärään suuntaan missä peurat olivat. Myös peurat tietty katosivat kuin pieru saharaan sillä samalla sekunnilla. Pölkyt koirat juoksentelevat hetken pellon reunaa ja tulivat sitten takaisin. Tai Tosca tuli..Chili taas jäi jumittamaan pellon reunaan, kun oli ilmeisesti aivan varma, että siellä on peuroja.

Jatkettiin sitten matkaa. Oli taas tosi rankkaa. Lumi oli tosi ikävää, kun päältä oli aika kovaa. Tosca parka sai taas lumesta kamalasti haavoja anturoihin ja varpaisiin   Nähtiin lopuksi peuroja ihan läheltä. Olivat melko lähellä tietä tai siis sitä paikkaa mihin jätetään aina autot. Chili ilmeisesti näki vilauksen peuroista ja häipyi saman tien perään.. Nyt mammakin jo huolestui, kun tie oli niin lähellä. Karjuin ihan hulluna Chiliä takaisin..vaikka ajattelin, että kuitenkin ihan turhaa. Niin läheltä peurat kuitenkin lähtivät ja varmasti ajaa niitä monta minuuttia. Mutta ei. Pysähtyi muutaman kymmenen metrin päähän katselemaan ja lopulta tuli sitten mamman luokse. Huh. Luulen kylläkin, että ei ehkä saanut niistä oikeasti näköhavaintoa vaan ainoastaan haistoi ne..sillä mun karjumiset tollaisissa tilanteissa on yleensä ihan yhtä tyhjän kanssa…

Autoille oli tällä kertaa mukava mennä, kun meillä oli palkka odottamassa siellä. tein eilen laskiaispullia ja tietty otin Tuulalle ja mulle mukaan yhdet. Vitsi mitä herkkua, nam. Ja Tuulalla oli termarissa teetä mukana Saatiin kunnon herkut lenkin päätteeksi. Koirilta vaan valui kuola. Onneksi oli lihapullia niille mukana ja molemmat sai pienen palan pullastakin Tyypit ottivat vielä pienet painit parkkipaikalla ennen kotiinlähtöä Kiitoksia taas virkistävästä lenkistä! Nyt pikapikaa kirjastoon kirjojen ääreen..

Enkös eilen illalla kirjoittanut tänne blogiin, että Chili on varmasti eilisen lenkin jälkeen ihan rättiväsynyt vielä tänäänkin.. tai vähintääkin lihakset hieman pipinä tms.. sellaista menoa meinaan eilen oli…mut taisin aliarvioida Chilin ja jäbän kunnon. Nähtiin Tuula ja Tosca kl 9 kirkkonummella. Mentiin normaali lenkki mikä ollaan nyt muutaman kerran jo menty. Chili oli jo ihan lenkin alusta saakka kovin pirteällä ja iloisella tuulella. Myös Tosca oli huomattavasti jo energisempi. Valeraskaus on ilmeisesti pikkuhiljaa menossa pois. Onneksi. Kaverukset juoksentelevat aluksi hieman pöpelikössä. Saavuttiin pellon reunalle. Chili sai samantien peuran hajun ja hetken aikaa etsiskeli katseella missä ne oikein ovat. Ne olivatkin suoraan meidän edessä ehkä noin 300-400 m päässä meissä ja seisoivat paikoillaan ja katselivat meitä. Chili ampasi kuin raketti liikkeelle ja lähti niitä kohti. Toscalla oli jotkut omat jutut menossa, joten ei ihan samaan aikaan huomannut peuroja. Parin sekunnin päästä Toscakin lähti kuin ohjus perään. Oli niin upean näköistä katsella miten koirat “työskentelivät”. Chili ampaisi perään ja Tosca lähti heti kaartamaan vasemmalle. Vitsi mitä menoa.

Peurat hävisivät pöpelikköön ja Chili tietty perässä. Tosca luovutti pöpelikön reunassa. Chili oli reilu viitisen minuuttia pois näkyvistä. Ei onneksi tarvinnut pelätä tietä tai että mitään muutakaan kävisi, kun siinä oli pöpelikköä vaikka muille jakaa Sieltä se Chilikin vihdoin sitten tuli takaisin. Oli kyllä ihan uuvuksissa. Oli selvästi kuitenkin hieman harmissaan kun hävitti peurat..etsiskeli meinaan seuraavat kymmenisen minuuttia lisää hajuja pöpelikön reunalta.

Tosca oli peurajahdin jälkeen tosi energinen ja olisi halunnut leikkiä Chilin kanssa. Pikaiset painit saatiinkin, mutta Chili oli kuitenkin ihan liian täpinässä peuroista, että olisi malttanut keskittyä Toscan kanssa leikkimiseen..

Jatkettiin matkaa, Tosca yritti metsästää hiiriä ja Chilillä oli tosiaan vähän suurempi saalis mielessä Peurojen jälkiä oli ihan hirmuisesti joka paikassa. Oli muuten ihan tosi raskasta tarpoa eteenpäin hangessa. Mammalla meinasi loppua kunto kesken. Myös Chili oli jo aika väsyneen oloinen. Sitten nähtiin taas Tuulan kanssa peuroja. Olivat todella kaukana ihan pellon toisella laidalla. Näkyivät pieninä pisteinä, mutta kuitenkin niistä erotti, että ne hieman liikuivat. Käveltiin lähemmäs ja aivan yht´äkkiä Chili lähti paineleman taas kuin ohjus Sieltä päin tuuli, joten sai peuroista hajun. Ei voinut mitenkään nähdä niitä, koska ne olivat siinä vaiheessa noin 700-800 m päässä ja edessä oli oja, jossa kasvoi puita ja risukkoa jotka sopivasti peittivät näkyvyyden. Sinne se jäbä taas häipyi. Valitettavasti oltiin niin kaukan, että ei nähty mitään eikä saatu lisää kuvia peuroista. Alla kuva Chilin lähdöstä..Tosca ei enää jaksanut lähteä perään. Ei ilmeisesti saanut hajua eikä varsinkaan nähnyt minkä perään Chili oikein lähti. Chili on niin monta kertaa lähtenyt painelemaan samaisella pellolla, että Tosca ei enää jaksa uskoa ihan joka kerta, että siellä oikeasti jotain olisi..

Chili liittyi joukkoon taas muutaman minuutin päästä. Peurajahti ei siis nytkään tuottanut mitään saalista. Mutta kivaa näytti olevan ja se onkin pääasia Tämän toisen megaspurtin jälkeen Chili olikin sitten ihan kuitti. Hyvä, kun jaksoi jatkaa matkaa.. autoille oli vielä ihan hirveä matka. Mukavaa rämpimistä metsässä, missä oli ihan hurja hanki. Oli kyllä ihan super rankkaa. Mamma oli ihan finaalissa, hiki vaan valui ja tuntui, että jalat pettää. Taas oli ihan liikaa päällä. Päästiin kaikki kuitenkin ihan omin avuin autolle. Chili vetelee nyt taas sohvalla sikeitä ja näkee peuroista unia Mamman pitäisi jaksaa raahautua vielä kirjastoon koko päiväksi lukeamaan. Menisin myös mielummin päivätorkuille.. Tuulalle ja Toscalle kiitoksia mahtavasta lenkistä!