Chili

Meinasinkin jo tulla hulluksi täällä Tartussa, kun “ei olla päästy” ollenkaan kunnolla treenailemaan (en siis vaan ole kerenyt/saanut aikaiseksi..). Koirathan on jo ihan hulluja, ovat nimittäin hilluneet koko viikon. Ihmettelinkin jo, että mikäs niitä oikein vaivaa, mutta eiköhän se taida olla treenien puute. Ovat kuitenkin ennen Tartua tottuneet, että käydään muutaman kerran viikossa tottistelemassa, jälkeilemässä ja esineitä treenailemassa. Selviä vieroitusoireita meillä kaikilla siis. Tänään nyt sitten vihdoinkin päästiin vähän tottistelemaan ja otettiin esineitäkin. Tarkoituksena oli, että oltaisiin ensin otettu vähän tottista ja sitten vielä hakua, mutta jätettiin suosiolla haku ensi viikonlopulle. Siis Unna on menossa hakuilemaan ja Chilille on toivottavasti luvassa ensi viikolla jonain päivänä jälkiä Mentiin tänään noin parin kymmenen kilometrin päähän Tartun keskustasta. Siellä oli tosi hieno yksityinen nurmikenttä, missä oli esteetkin!

Unna

Otin ensin Unnan tottistelemaan ja tekemään vähän kontaktiharjoituksia samaan aikaan muiden koirien kanssa. Sai vähän häiriötä. Olin aika tyytyväinen Unnaan, pikkuneiti jaksoi yllättävän hyvin keskittyä nameihin ja karvapatukkaan

Unna

Olin varma, että olisi vaan kiljunut muiden koirien perään ja sinkoillut ja sätkinyt koko ajan… sellaista kun on ollut vähän ilmassa lähiaikoina..kun ollaan oikeastaan vaan lenkkeilty. Ihan harmittaa, miten onkin ollut näin pitkä treenitauko Chilillehän tauot tekevät aina vaan hyvää, mutta Unnan kanssa olisi kyllä tarpeen tehdä koko ajan jotain…varsinkin kun on semmoinen duracel pupu

Unna (herran jestas miten siitä onkin tullut jo noin iso..)

Kun kontaktia tuntui löytyvän, niin otin muutaman ihan perussivulle tulon ja perusasennossa olemisen. Muuten meni ihan jees, mutta neidillä oli taas hieman hankaluuksia istuutua sivulle. En tiedä johtuiko märästä nurmikosta vai mistä. Unna mielestä pelkkä sivulla seisominen ja mammaan tapittaminen olisi pitänyt riittää. No onnistuttiin muutaman kerran saamaan se peppu ihan maahankin asti!

Chili

Chilikin pääsi vähän tottistelemaan. Oli aika intona Otettiin vähän perusasentoa ja seuraamista. Ajoittain edisti vähän, kun oli niin siiistiä pitkästä aikaa tottistella

Chili seuraa

Loppuun otettiin myös vähän henkilöryhmään. Eipä olla tehty sitä niin pitkään aikaan , että olikin jo aika Meni aika kivasti, pari kertaa oli ihan pakko vilkaista , josko olisi ollut nameja tarjolla..

Tottistreeneistä ajettiin Liinun kanssa vielä tuttuun lenkkimetsään ja tehtiin Unnalle & Chilille esineruuutu. Vähän jännitti miten Chili oikein suhtautuu esineisiin. Herralla on ollut noin 3 kk:n tauko esineruudusta, kun silloin joskus kesällä meni vähän pipariksi harjoitukset.. (löytyy täältä, jos joku haluaa lukea… itse en mielelläni siihen palaisi… pitäisi nimittäin tietää, että Chilin kanssa ei saisi mennä herne nenään, ei ainakaan esineruudussa…voi olla kohtalokkaita seurauksia). No onneksi Chili on tainnut unohtaa moisen treenin ja tauko on ehdottomasti tehnyt jäbälle superhyvää!!!

Chili sai olla vuorossa ekana, oltiin Liinun kanssa käyty tallaamassa ruutu ja jätetty sinne 2 esinettä, pipo ja villasukka. Tehtiin ensimmäinen treeni näkölähdöllä..ihan vain, että Chili taas muistaisi mistä olikaan oikein kyse. Tässä vaiheessa vähän jänskätti, että lähteekö ollenkaan edes ruutuun yms. Liinu tuli pois ruudusta ja lähetin jäbän sinne. Lähti kuin ohjus  

Ja ei mennyt aikaakaan, kun hanska olikin jo mamman kädessä Tyyppi oli ihan tulessa, hyvä kun malttoi odottaa irti-käskyä!! Otettiin vielä kunnon repimisleikit esineellä ja mietin hetken, että uskallanko ottaa vielä toisen lähetyksen ja tällä kertaa ilman siis näkölähtöä.

Päätin kokeilla, josko onnistuisi ja toivoin niin paljon, että lähtisi ainakin ihan yhtä vauhdikkaasti kuin äsken. No lähtihän se ja alle puolen sekunnin etsimisen jälkeen pipo oli jo mamman kädessä.

 

Ai, että olin sitten iloinen!! Varmaan yksi parhaimmista esineruuduista ikinä Chilille. Onneksi maltoin lopettaa nyt tähän!! Tyyppi oli kyllä niin tohkeissaan hommasta!! Jes! Hieno homma! Leikittiin vielä hetki pipolla ja sitten kunnon herkut ja Unnan vuoro!
 

Unna olikin sitten jo ihan sekaisin ennen kuin edes päästiin ruudulle asti. Tyyppi oli niin menossa jäljelle..veti nenä maassa, kuin mikäkin höyryveturi. Piippasi ja sähläsi minkä kerkesi. Olisi niin pitänyt jo päästä hommiin vaikka ei edes tiennyt mitä ollaan menossa tekemään! On se vaan niin ihqu, mamman duracel pupu Kaikki on niin siistiä Unnan mielestä.

Tehtiin Unnalle kaksi näkölähtöä. Pikkuneiti lähti kuin ohjus ruutuun ja ensimmäisellä kerralla esine löytyi heti ja lähti tosin hyvin tuomaan sitä mammalle..päätti kuitenkin ensin käydä morjenstamassa Liinua ja kameraa ja sitten vasta tulla mamman luokse. Leikittiin vähän esineellä ja otettiin toinen samanlainen.

             
Taas oli vähän ongelmia esineen tuomisessa, alkuun lähti tuomaan tosi hienosti, mutta pakko oli kuitenkin käydä taas Liinun luona ja vielä ruudussakin tehdä muutama kunniakierros hassu tyttö. Ehkä ensi kerralla vois laittaa tytön liinaan, niin ei pääsisi esine suussa laukkailemaan minne sattuu, kuin mikäkin villivarsa. Mut sit taas toisaalta rhodesiankoiran kanssa ei saa ottaa niin vakavasti näitä juttuja.. sen oon ainakin Chilin kanssa oppinut. Jos vaan nyt opeteltaisiin nouto Unnan kanssa erikseen niin se on helppo sitten siirtää ruutuunkin Ja pääasia, että Unnalla on ruudussa kivaa Koko hakuryhmälle kiitos mukavista treeneistä ja erityiskiitos (Sannalle taas kameran lainasta) ja Liinulle kuvaamisesta ja että jaksoit tulla vielä mukaan treenailemaan esineitäkin! Ja ekaa kertaa koko viikkoon molemmat koiruudet nukkuu!! Hulluus johtui siis vaan vieroitusoireista Nyt sitten taas anatomian kirjan pariin