Eilen päätin lähteä Kattilajärventielle hieman treenailemaan, kun en jaksanut kotonakaan istua ja koiratkin oli ihan ylienergisiä.. Tallasin Chilille ensin jäljen. Ja sitten naksuttelin Unnalle muutaman minuutin keppejä. Vähän niin kuin, että muistaisi sitten siellä jäljelläkin ne kepit Sidoin taas rääpäleen puuhun ja tein lyhyen jäljen tiputin kepin maahan, nostin sen sieltä neidin huomaamatta ja jatkoin vielä vähän matkaa ja tiputin kepin uudestaan vaivihkaa. Ajettiin jälki samantien. Pikkuinen oli taas niin täynnä tulta ja tappuraa Oli sekunnissa kepin luona ja jäi taas seisomaan ja piippaamaan siihen hetkeksi. Odottelin taas josko olisi reagoinut keppiin edes jollakin tavalla. Ilmeisesti aivonystyrät teki kovasti hommia ja mamman suureksi yllätykseksi pikkuinen päätti poimia kepin suuhunsa. Ja voi luoja millaiset kehut ja keppileikit pistettiin pystyyn Rääpäle oli just sen näköinen ennen kepin nostamista, että “haluisin kovasti jatkaa tätä jäljen ajamista mutta kun tossa on tollainen hemmetin keppi..toi höyrähtänyt mamma haluaa kuitenkin että mä otan sen niin kai mä nyt sit voin sen noukkia tosta ylös..hemmetti” Tehtiin samanlainen harjoitus vielä uudelleen ja tällä kertaa tyyppi otti aivan välittömästi kepin suuhunsa jäljen päässä!!! Loistavaaa! Upeaa ja mahtavaa! Hyvä Unna!! Jippiii!

Chilin jälki meni myös loistavasti, oli noin 800 metriä pitkä ja jäljellä 10 keppiä. Jana meni hienosti ja Chili nosti jokaisen kepin hienosti. Ensimmäinen kulma meni metrin verran yli, toinen kuin suoraan oppikirjasta Tein Chilille myös esineruudun. Meni ihan kivasti, Lompakko löytyi heti ja hanskakin melko pian

Illalla lähdettiin vielä koiruuksien kanssa käymään Tainalla (Chilin ja Unnan kasvattaja). Unna oli siellä taas ihan sekaisin, hepuloi minkä kerkesi ja yritti saada äitiään, mummiaan, ja muita sukulaisia leikkimään kanssaan..tosin aika huonolla menestyksellä..