Huh, että meillä on ollut kiire viikko. Nyt, kun olen joka päivä töissä, niin tuntuu, että päivät vaan häviää jonnekin. Perseestä. Yöunetkin on jääneet tosi lyhyiksi tällä viikolla ja aamuisin on ollut supervaikeaa nousta ylös sängystä. Elina ja Myy kävivät maanantaina moikkaamassa meitä. Pikkuiset painivat ja riehuivat taas hurjasti reilun tunnin verran Tyypit on kyllä niin suloisia pikkuotuksia Kiitos, kun kävitte

Tiistaina meitä odotti kotona mukava pikku ylläri töistä tullessamme. Unna oli päättänyt, että meidän sohva kaipaa ehdottomasti uutta ilmettä. Neiti oli sitä mieltä, että reunimmainen istuintyyny on aivan liian paksu, joten sitä olisi hyvä hieman pienentää..Neiti oli sitten syönyt/repinyt istuintyynyn sisusta. Onneksi tuhotyö oli loppupeleissä niin pientä, että se ei näy eikä haittaa. Saatiin paikattua se ihan siististi. Myös Koiramme-lehteä oli luettu ja vielä aika väkivaltaisesti, samoin päivän postissa oli hampaanjäljet… no niitä laskuja en olisi halunnutkaan. Unnalla vaihtuu just hampaat. Alkuviikosta puuttui edestä muutama hampi ja nyt on jo uudet hienot palikat tulleet tilalle, ainakin eteen siis!! Chili oli tästä kaikesta tuhosta ihan paskana.. katsoi just sen näköisenä, että “se oli oikeasti toi kääpiö, mulla ei ole mitään osaa eikä arpaa tähän hommaan…yritin kyllä sanoa sille et lopettaisi heti ja et äiti ei tykkää..mut ei se kuunnellut”. Kyllä nyt arvostaa sitä, että Chili ei koskaan ikinä ole tuhonnut mitään, ei edes pentua.. mitenköhän se oli edes mahdollista???

Koska Unna on niin toimelias tyyppi ja varmasti alkaisi sisustamaan meillä vielä lisää ja huolella, kun vauhtiin pääsisi, niin saatiin lainaksi pikkuneidille oma tosi iso häkki missä voi turvallisesti viettää päivät. Ajattelin nyt ottaa varman päälle ja puuttua tähän hommaan nyt heti enne kuin oikeasti keksii tuhoamisen… Eniten olisi huolestuttanut kaikki johdot yms vaaralliset asiat… mihin neiti olisi varmasti löytänyt tiensä. On se sitten ihanaa, että meidän makkarissa on nyt sitten kaunis (?) iso metallihäkki, Unnan oma yksiö. Onneksi koirat ei yleensä joudu olemaan kuin muutaman tunnin yksin kotona, sillä saadaan aika kivasti sumplittua Sampsan kanssa työtajat.

Tällä viikolla oon tehnyt Unnalle makkarajälkiä, sellaisia ketjujälkiä ruohikolle. Maanantaina 2, tiistaina yhden ja tänään kaksi. Tyyppi on ihan sekaisin.. Neidin silmät alkaa kiilua, kun tajuaa mitä ollaan menossa tekemään ja armoton kiskominen alkaa. Neidillä on niin hirveä vauhti päällä, että suurin osa nameista jää syömättä loppuun on ihan hirveä kiire. Ihan pimeätä. Menee niin täysiä… hyvä, kun perässä pysyn… Tänään illalla kävin tekemässä yhden, jo selvästi pidemmän pätkän. Lokit olivat käyneet syömässä suurimman osan lihapullista pois sen 5 min aikana, kun hain Unnan sisältä.. mutta ei se haitannut. Unna tosiaan meni kuin höyryjuna loppuun saakka. Muuten ihan loistavaa, mutta vauhdista saisi ottaa suurimman osan pois.. Toinen jälki meni ihan yhtä vauhdikkaasti. Ainakin menee ihan suoraan eteenpäin nyt koko ajan hullun kiilto silmissä. Tällaista tällä viikolla. Chilin kanssa ei olla tehty tällä viikolla juuri mitään, sillä ollaan huomenna lähdössä viikonlopuksi EPK:n leirille ja luvassa on rankkaa treeniä koko viikonloppu. Unnakin lähtee tietysti leirille mukaan Chili olisi tietysti taas tekemässä koko ajan ihan mitä vaan…

Molemmilla on tuntuu olevan energiaa vaikka muille jakaa, tyypit ovatkin onneksi purkaneet sen toisiinsa On niin ihana katsoa, kun Unna ja Chili ovat niin hyviä kavereita Leikkivät ihan jatkuvalla syötöllä, sisällä ja ulkona ja nyt kun Unnakin on jo vähän kasvanut niin pysyy jo vähän paremmin Chilin perässä ja uskaltaa päästää kunnolla ulkonakin riehumaan