Nyt vasta pystyn kirjoittamaan tänne tämän viikon surullisista tapahtumista. Crunchyn tilahan oli jo viikonlopun aikana mennyt huonommaksi. Tiistai aamuna lähdin Turkuun työkoulutukseen. Kymmenen aikaan aamulla sain puhelun Hyvinkään hevossairaalasta, että Crunchyn tila oli edelleenkin huonontunut. Kohtutulehdus ei tuntunut paranevan, tamma-paralla oli jo kaviokuumeen oireita, korkea kuume sekä kova pulssi. Hepan tila oli kuulemma todella kivulias ja huono. Crunchy ei ollut halunnut ottaa yhden yhtäkään askelta, kun kaviot olivat olleet jo niin kipeät Soitin omalle eläinlääkärillemme Liisa Harmolle, jonka kanssa olin koko viikonlopunkin ollut yhteyksissä Crunchyn tilasta. Lissu soitti klinikalle ja tiedusteli vielä hevosen tilaa ja soitti sitten takaisin minulle. Ei siinä sitten montaa sekuntia tarvinnut miettiä mitä tehdään. Rakas tamma oli päästettävä vihreimmille laitumille, kivut olivat niin hurjat ja ennuste todella huono. Kyyneleet silmissäni jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen.

Crunchy lähti siis tiistaina 2.6.2009 sateenkaarisillalle enkelivarsansa luokse. Tapahtumaa ei vieläkään mitenkään pysty käsittämään. Kyynelten tulo ei lopu. Miten niin iloinen varsanodotus voikaan kääntyä näin hurjaksi painajaiseksi. Ensin oli luovuttava varsasta ja lopulta vielä rakkaasta, korvaamattomasta tammastamme. Crunchy lähti aivan liian aikaisin pois luotamme. Iso valkoinen oli maailman hienoin hevonen, parempi luonteista saa hakea. Sydän oli puhdasta kultaa. Kiitos Crunchy kaikesta, yhteisistä vuosistamme. En unohda sinua koskaan ystäväni, elämäni hevonen! Hyvää matkaa vihreimmille laitumille ja pidäthän huolta pikkuisesta enkelivarsastasi! Kirmailkaa yhdessä vihreimmillä niityillä hevosten taivaassa.

  

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
        – Eino Leino -

Kiitos kaikille ihanista viesteistänne, puheluistanne ja haleistanne, ette tiedäkään miten paljon ne ovat merkinneet. Erityiskiitokset Koralille ja Pauliinalle, kun kävitte vielä maanantaina halimassa Crunchyä. Ja Idalle, kun ajoit Crunchyn torstaina klinikalle. Ja erityiskiitos rakkaalle Johannalle, että olit sattumalta Turussa tiistaina ja pelastit iltani, ilman sinua olisi ollut sata kertaa kamalampaa yksin siellä itkun keskellä!