Joudun ikäväkseni kertomaan todella surullisia ja ikäviä uutisia. Menetimme Crunchyn varsan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Tässä hieman stooria elämäni hirveimmästä yöstä. Sain Johkulta tiistai-iltana viestiä, että nyt on vahatipat ja että seuraavana yönä saattaisi jo tapahtua jotain. Vitsi, että alkoi jännittämään siinä vaiheessa, hyvä kun nukkumaan maltoin mennä. Sinä yönä tapahtuikin, Johku soitti 2.20 että Crunchy oli mennyt maahan ja että synnytys varmaan alkaisi. Lähdin ajelemaan tallille ja olin perille vähän vaille 3. Tällöin oli jo varsan etujalat ja turpa näkyvissä. Varsa oli tulossa ihan oppikirjan mukaisesti oikeassa asennossa ulos.

Crunchy ei kuitenkaan saanut työnnettyä varsaa enempää ulos. Ei auttanut muu kuin mennä vetämään. Saatiin aina varsa otsaan asti ulos, kun Crunchy ponnisti, mutta valui aina takaisin sisään. Crunchyltä tuntui olevan siinä vaiheessa voimat jo ihan loppu. Soitettiin eläinlääkäri paikalle ja Johkun siskon mies auttamaan vetämisessä. Crunchy nousi yht´äkkiä ylös, jolloin saatiin vedettyä varsan koko pää ulos. Varsa oli hengissä, mutta tuntui olevan pahasti jumissa. Sitten aivan odottamatta Crunchy kääntyi ympäri ja kaatui ilmeisesti polttojen seurauksena maahan kyljelleen. Meinattiin jäädä alle, niin nopeasti tamma tipahti maahan. Ja todellaan huonoon paikkaan. Peppu oli ihan seinää vasten eikä varsalla ollut tilaa tulla ulos. Yritettiin kaikkemme, että oltaisiin saatu tamma nousemaan uudestaan ylös, mutta se ei saanut jalkoja alleen. Maha otti lattiaan kiinni. Yritti kuitenkin hurjalla voimalla monta kertaa. Saatiin onneksi tammaa vähän eteenpäin joka kerta, jolloin varsa lopulta saatiin ulos. Mutta liian myöhään Eläinlääkäri oli jo silloin paikalla ja totesi varsan kuolleeksi. Oli ollut hengissä ihan hetkeä aiemmin vielä Varsa oli siis todella iso orivarsa, väriltään ruunikko ja päässä oli pienen pieni tähti.

Crunchy keräili voimiaan reilut 1,5 h synnytyksen jälkeen. Olin jo todella huolissani siitä, kun ei meinannut millään nousta ylös. Tamman voivat olivat kertakaikkiaan lopussa. Annettiin tammalle ruiskulla sokeri-suolaliuosta litran verran. Tamma sai siitä hurjasti voimia ja nousi pari minuuttia sen jälkeen ylös. Onneksi. Rupesi heti syömään ja noin puolen tunnin päästä meni ihmettelemään kuollutta varsaansa. Yritti hieman tökkiä ja nuolla varsaa, mutta tajusi todella nopeaa, että pikkuinen ei siitä nouse. Koko yö ja aamu meni tallilla, sillä jälkeiset ei meinanneet millään tulla kokonaan ulos. Lopulta eläinlääkäri tuli paikalle uudestaan ja jälkeiset saatiin ulos.

Crunchy voi tällä hetkellä aika huonosti, on korkeessa kuumeessa pahan kohtutulehduksen vuoksi. Kohdunsuu oli myös pahasti revennyt ja muutkin paikat todella turvoksissa ja tamma tietenkin väsynyt. Eläinlääkäri on onneksi käynyt monta kertaa hoitamassa tammaa. Nyt toivotaan, että Crunchy paranee ja toipuu ennalleen todella pian. Rakas heppani koita jaksaa!

Olen itse todella rikki vielä kaikesta, kyyneleet tulee tätä kirjoittaessa koko ajan ja muutenkin olo on ihan hirveä. Meidän koko perhe oli odottanut tätä varsaa niin paljon. Oli niin pitkä prosessi. En voi vieläkään käsittää, että tässä kävi näin. Todella huonoa tuuria ei voi muuta sanoa. Ja kaikista pahinta tässä on nyt vielä se, että Crunchykin sai nyt vielä sen kohtutulehduksen. Kiitos kaikille osanotoista, haleista, puheluista ja viesteistä. Ootte ihania, ehkä tästä vielä ajan kanssa selvitään…

Pieni suuri rakas orivarsamme jouduit lähtemään niin pian enkelten matkaan. Vaikka emme ehtineet edes tutustua niin kaipaamme sinua ikuisesti. Kirmaile iloisena ikivihreillä niityillä, olet aina muistoissamme.