Eilen käytiin Unnan ja Chilin kanssa eläinlääkärissä. Unna sai olla ensimmäisenä vuorossa. Neiti oli kovin tohkeissaan paikassa; uusia ihania ihmisiä, uusi jännä paikka ja namejakin sai. Pikkuinen oli niin reipas ja iloinen oma itsensä. Ei edes huomannut piikkiä, kun namit oli niin herkullisia Sitten olikin Chilin vuoro. Chili-parka pelkää eläinlääkärissä käyntiä aivan hirveästi. Nytkin oli ihan kamalaa. Rokotukset oli ihan hirveitä, piikeissä oli vähintäänkin jotain tappaja-ainetta Chilin mielestä. Tyyppi nimittäin huusi kuin hyeena ja oli muutenkin hieman hankala. Sattui ihan kauheasti… Toimenpiteiden jälkeen kelpasi kyllä herkut. Chili selvästi tiesi, että nyt ei enää yritetä tappaa vaan ollaan valmiita, joten voi ihan huoletta käydä syömässä lihapullia eläinlääkärin kädestä. Oli niin Minnan parasta kaveria. Ei mikään tyhmä koira… Luojan kiitos ei tarvitse viedä Chiliä taas vähään aikaan rokotettavaksi, sen verran rankkaa puuhaa sen kanssa..

Rokotuksista lähdettiin ajelemaan kohti Järvenpäätä. Meillä piti olla Unna pentutottis. Järvenpäässä satoi kuitenkin kaatamalla vettä, joten katsoin parhaaksi jättää tottiksen väliin. Unna ei todellakaan rhodemaiseen tyyliin tykkää sateesta yhtään. Ihan turhaa olisi ollut tehdä kivasta hetkestä ällöttävä sateen takia. Mentiinkin sitten vaan moikkaamaan Tainaa eläinkauppaan. Ajeltiin vähän hissilläkin. Neiti oli taas niin reipas. Eläinkaupasta ei Unnaa meinannut saada kirveelläkään ulos, kun siellä oli vaikka mitä ihania herkkuja… tyypin pää oli koko ajan ties missä herkkulaarissa Nam. Ostettiin kotiinkin vähän luita, possunkorvia ja jotain muita herkkuja. Ja vihdoinkin muistin tilata Unnan kaulapantoihin nimilaattoja.

Järvenpäästä lähdettiin ajelemaan Pinjalle moikkaamaan Cillaa, Aavaa ja Juusoa. Unna sai käydä hieman painimassa ja riehumassa Cillan kanssa. Chili sai odotella autossa, muuten olisi nimittäin ollut ehkä vähän ahdasta… Pikkuiset rääpäleet pistivät taas kunnon shown käyntiin. Unna oli jo selvästi hieman sopivamman kokoinen Cillalle, vaikka olihan sitä kokoeroa vieläkin. Onneksi Unna ottaa koko ajan hurjaa vauhtia Cillaa kiinni!! Ei varmaan mene enää kauaa, että lapsoset voivat riehua kunnolla ulkonakin. Kiitos Pinja, kun saatiin tulla käymään Chili oli taas iloinen, kun rääpäle oli ihan väsynyt illalla eikä kiusannut yhtään!