Perjantaina aamusta käytiin Johannan ja Helgan kanssa Histassa lumilenkillä. Oli oikein mukavaa, niin kuin aina. Chili oli ihan villinä, hyppeli ja pomppeli Helga-neidin ympärillä ja yritti kaikin mahdollisin tavoin lämpätä. Mut sillei nätisti, ei mitään sekopää-juttuja Sit mentiin vielä kotiin pakkaamaan loputkin kamat.

Puoli kolmelta lähdettiin laivalla Viroon. Chili sai odottaa autossa laivamatkan ajan. Oli oikein nätisti, nukkui kippuralla. Tartussa oltiin seitsemän aikaa illalla. Majoittauduttiin Sannan luksus-opiskelijakämppään Chili ja Zara kävivät heti hieman tutustumassa. Chili ei hirveästi malttanut pikkuisen kanssa leikkiä, kun oli hirmuisesti kaikkia nuusku-juttuja pihalla. Käytiin Sannan kanssa syömässä ja kaupassa ja sitten lähdettiin vielä lenkille Zaran ja Chilin kanssa. Zicoa ja Chiliä ei uskallettu päästää yhdessä, joten Zico-parka joutui lenkkeilemään yksin. Puolessa välissä lenkkiä huomattiin, että Zaran tassusta tulee verta. Lumi oli ihan veressä ja Zara olisi vaan halunnut nuolla tassuaan. Pimeässä ei oikein nähty mitään, joten lähdetiin kotiin päin. Siellä sitten huomattiin, että kyse ei ollutkaan mistään pikku naarmusta vaan varpaiden välissä oli tosi iso haava. Joten klinikalle sitten vaan ja kellokin oli jo melkein kaksitoista. Onneksi klinikka oli ihan naapurissa eli tien toisella puolella. Zara sai neljä tikkiä ja kaulurin Joten seuraavan päivän näytelmä piti jättää väliin.

Tänään ei sitten ollut meidän päivä, ei sitten yhtään. Vitutuksen määrä on tavaton. Heräiltiin kahdeksan maissa ja kävin Chilin kanssa aamulenkillä. Puoli kymmenen aikaan lähdetiin näytelmä-paikalle, joka myös oli ihan naapurissa eli tien toisella puolella. Kätevää. Vietiin kamat ensin. Halli oli ihan sairaan pieni, todella ahdas ja ihan tupaten täynnä koiria, ihmisiä ja häkkeä. Ahtaampaa kuin normaalisti hallinäyttelyissä on ollut. Kehät oli kuitenkin ihmeen isot, mutta muuta vapaata tilaa ei ollut yhtään. Oli melkein mahdoton tehtävä viedä häkit. Ja kehä oli tietty ihan viimeisessä nurkassa. Häkkikään ei ensin meinannut mahtua minnekään, kun oli niin täyttä. Sitten käytiin hakemassa koirat. Chili oli ihan täpinässä pihalla, jes tehdään jotain kivaa. Oli oikeasti iloisella tuulella ja ajattelin jopa, että esiintyy varmaan tosi kivasti tänään, kun on noin energinen. Chili oli kuitenkin vähän hermostunut, kun yritettiin tungoksessa päästä häkkien luokse. Joku häkki sitten vielä  osui Chiliä pyllyyn ja meni siitä ihan paniikkiin. Kääntyi vaan ympäri ja poukkoili. Oli aika haastaavaa saada jäbä kehän luokse. Meni suoraan häkkiin niin kuin aina näytelmissä. Nytkin ajattelin, että lepää ja rauhoittuu siellä tovin ja on sitten taas ihan normaali iloinen itsensä.

Otin vajaan puolen tunnin päästä Chilin ulos häkistä viereiseen kehään vähän harjoittelemaan. Oli ihan pihalla, ei halunnut ottaa namia eikä kontaktia. Laitoin takas häkkiin ja odoteltiin rhodekehän alkua. Tilaa ei ollut missään. Sit rhodet alkoi. Ensin pentu, Iivari, joka oli ROP-pentu ja sitten kaksi junnu-urosta, mutta junnu-sertiä ei tänään uroksille jaettu. Zico meni yksin avoimessa saaden EH:n. Sitten oli Chilin vuoro, Chili meni siis valioissa. Oli ihan omituinen kun mentiin kehään. Ei halunnut namia eikä ottanut kontaktia. Juostiin pari kierrosta ja edestakaisin liikkeet. Juoksut meni oikein hyvin. Sitten tuomari katsoi hampaat. Ne antoi ihan hyvin katsoa, mutta samantien, kun oli koskemassa muuhun kroppaan niin väisti. Ei halunnut, että edes mamma koskee. Oli ihan paniikissa siinä vaiheessa. Olisin saanut varmasti “kuristettua” Chilin näyttelyhihnalla niin, että pysyy paikallaan, mutta oli niin omituinen ja sekavan oloinen, että päätin olla tekemättä sitä, ettei mene enempää paniikkiin ja saa jotain traumoja. Joten juttelin vaan ja yritin rauhoitella. Yritin seisottaa jäbää, mutta seisoi vaan häntä koipien välissä, selkä köyryssä ja korvat takana. Ja pälyili vaan joka suuntaan. Yrtin rauhoitella ja silitellä jäbää ja pikku hiljaa vähän rauhoittuikin ja sain jopa viimeisen minuutin ajan seisotettua vähän paremmin, vaikka edelleenkin oli vähän takakenossa eikä namit kiinnostaneet yhtään.

Tuomari antoi sitten evan, koska ei antanut koskea. Sanoi, että on se ehdottomasti erin koira, mutta tänään näköjään vähän huono päivä vaan. Arvostelu oli tosi hieno, alkoi excellent typ.. en löydä sitä nyt mistään. Mutta heti, kun puran kamat ja löydän se niin laitan tänne tai meidän sivuille. Kehui myös liikkeitä, rintakehää ja ylälinjaa/selkää. Harmittaa niin vietävästi, että Chili oli noin pimeä tänään, sillä jos se sen erin olisi antanut niin se sertihän sieltä olisi tullut meille ja samalla eestin valion arvo ja joko vsp/rop. Et kiva juttu. Tuomari sanoi vielä tykkäävänsä Chilistä kovasti.. mun puolesta olisi voinut jättää sen sanomatta ja myös sen, että olisi sen erin antanut jos olisi käyttäytynyt. perkele. Kyllä ketutti. Olin niin pettynyt. Olisi ollut ihan eri juttu, jos tuomari ei olisi tykännyt Chilistä ja ei siksi olisi saanut sitä sertiä. Mut joo ei nyt jossitella. Chili nyt vaan on tosi herkkä ja tänään tungos ja häkkien osuminen ahdisti liikaa. Oli vaan pakko just tuolla ahdistua. Olisi edes tehnyt sen jossakin Suomen näyttelyssä tai sellaisessa missä tuomari ei muutenkaan olisi siitä tykännyt. Ei voi mitään, en usko tästä nyt tulee mitään ongelmaa tulevaisuudessa. Täytyy nyt vaan unohtaa tää.

Heti, kun päästiin tungoksesta pois niin Chili oli jo oma itsensä ja kerjäsi nameja. Seisotin jäbän vielä Sannan kotona eikä ollut ongelmia. Päinvastoin oli tosi iloinen taas. Itseä vaan harmitta, mut en nyt oikein voi olla Chilin vihainen, minkäs se sille mahtoi, että ahdisti. Lähdetiin sitten ajelemaan kohti Tallinnaa ja ehdittiin puoli kuuden laivaan. Nyt ollaan jo kotona Espoossa ja Chili on ihan hurjan väsynyt. Ja mammaa vituttaa. Perkele. Että tälläistä tänään. Sannalle suuri kiito mahtavasta seurasta, yösijasta ja kaikesta. Me tullaan uudestaan ja paremmalle onnella silloin