Koko viikkona ei olla oikein tehty mitään ihmeellistä. Vähän kapulatreeniä ollaan kuitenkin otettu parina päivänä. Kapula on Chilin mielestä edelleen ihan huippuihana ja Chili meneekin ihan sekaisin, kun otan kapulan esiin. Nykyään kykenee jo kävelemään kapula suussa muutaman metrin (tai varmaan jo pidemmänkin matkan, mutta en oo vielä uskaltanut kokeilla pidempää). Ollaan myös treenailtu kapulan ottoa eri korkeuksista  ja nekin menee ilman ongelmia. Pitäisi varmaan kohta pitää vähän pitempikin tauko taas, ettei jäbä ehdi kyllästyä.

Muitakin esineitä ollaan treenailtu. Tai yritetty naksun kanssa treenata. Chili ei toistaiseksi millään halua ottaa mitään muuta suuhunsa kuin kapulan, siis kädestäni. Maasta nostaa kyllä melkein minkä tahansa, mutta ei oikein halua sitten pitää sitä suussaan. Eli mieluiten tiputtaa esineen heti maahan. Oon yrittänyt naksutella ja pähkäillä tätä hommaa. Tuntuu jotenkin, että Chilillä ei ole mitään logiikkaa tässä hommassa. Siis kapulan ottaa ihan täpinässä multa, mutta ei mitään muuta esinettä, mutta sitten maasta kyllä ottaa, mutta ei tahdo pitää suussa kauaa vaikka kapulaa kyllä pitää just niin kauan, että sanon irti. En oikeasti keksi mitä tässä pitäisi oikein tehdä. Vähän samanlaista ongelmaa kapulankin kanssa oli aluksi (siis, että ahdistu heti), mutta nythän kapula on ihana. Miten helvetissä saan siirrettyä saman innon ja ihanuuden myös muihin esneisiin. Luulisi nyt kuitenkin, että esim. pehmeä lelu tai patukka tai hanska ym olisi paljon helpompi ja mukavampi vaihtoehto kuin kapula. Ihme elukka toi Chili, en kyllä ikinä opi ymmärtämään sitä. Tai no sehän on rhodesiankoira…ei sitä edes voi ymmärtää. Jos jollain on ideoita/ehdotuksia/vinkkejä niin otan mielelläni vastaan!

Sitten tähän päivään eli puolen päivän maissa lähdettiin ajelemaan kohti lumista wasaa. Taas. Vikan kerran tänä vuonna Mentiin suoraan lenkille Sadun, Jiksun ja Nissen kanssa. Vähän arvelutti mitä Chili oikein sanoo Jiksusta tai siis rupeaako taas tyttöhulluksi. Mehän ei olla nyt mutamaan viikkoon leikitty kenenkään kanssa, siis ihan tarkoituksella, ettei Chili taas pimahtaisi. Chili oli kuitenkin ihan nätisti, muutaman kerran yritti hetken vähän lämpätä. Kaipa se heti tajusi/haistoi, ettei ole juoksuja, mutta salaa toivoi, että kuitenkin olisi ollut tai jotain. Malttoi siis riehua ja painia Jiksun kanssa. MIstä mamma oli enemmän kuin iloinen. Kaveruksilla näytti olevan hurjan kivaa yhdessä. Mennään sunnuntaina vielä uudestaan lenkille samalla poppoolla. Me ollaan täällä Wasassa nyt ensi keskiviikkoon saakka. Kuvia ei saatu lenkiltä, kun oli niin pimeätä jo