Lähdettiin taas puolen päivän maissa treenailemaan. Johanna ajeli tunnin verran ympäriinsä etsimässä meille jotain muuta treenipaikkaa kuin Kattilajärveä. Histassa ja Siikajärvellä oli kasapäin koiraporukkaa, joten mentiin kuitenkin sitten sinne hemmetin Kattilajärventielle. Tällä kertaa jäätiin kuitenkin jo ensimmäiselle parkkikselle, koska siinä ei olla oltu aikaisemmin. Käytiin tekemässä tietty ensin koiruuksille jäljet ja sitten tallattiin esineruutu. Chili sai taas olla vuorossa ensimmäisenä, kun Helgalla on ne juoksut. Tänään meillä olikin sitten vähän ongelmia ruudussa..
Chili oli täpinässä kun taas pääsi hommiin. Pähkäiltiin hetki, että mitäs tehdään.. siis että saako Chili nähdä kun Johanna vie esineen ruutuun vai kokeillaanko josko nyt kuitenkin jo muistaisi mikä oli homman nimi. Päädyttiin siihen, että kokeillaan jos Chili “muistaisi”. Lähetin sitten ruutuun ja oli ihan ihmeissään, että mitäs nyt pitikään tehdä.. Ei siis lähtenyt minnekään. Johanna sitten käveli esineen luo ja huuteli Chiliä, tuli pois ja lähetin uudestaan ruutuun. Johan lähti ja lujaa. Löysi lelun aika pian ja lähti tuomaan sitä mammalle. Tällä kertaa tiputti lelun maahan jo mooonta metriä ennen mua ja tuli innoissaan hakemaan palkkaa. Pyysin kuitenkin, että hakee lelun uudestaan ja tuo loppuun asti. Oli vähän pihalla, että häh: “Mähän löysin sen ja toin jo sen. Tein jo homman, namit tänne nyt” Pyysin uudestaan ja otti lelun suuhun ja toi nyt jo metrin verran lähemmäksi. Palkkasin ja pyysin tuomaan vielä lähemmäksi. Toi kyllä, mutta oli todella ahdistunut. Vähän siis mokasin, kun pyysin kahteen kertaan, että tuo lähemmäksi, ahdistuu niin pirun helposti. Pitää nyt treenata toi helvetin luovutus loppuun saakka. Tuntuu, että Chili ei oikeasti tiedä mitä siltä oikein siinä kohdin vaadin. Ja sen vuoksi sitten ahdistuu ja turhautuu.
Kuvassa mamma vaatimassa esinettä lähemmäksi..
Lähetin sitten toiselle esineelle, jonka Johanna oli ruutuun jättänyt. Ei lähtenyt mihinkään. Yritin lähettää vielä uudemman kerran, mutta seisoi vain ja ihmetteli, että häh. Mitä pitikään tehdä?? No Johanna sitten meni puoleen väliin matkaa lelun luokse, tuli pois ja lähetin nyt kolmannen kerran. Lähti ja lujaa, selvästi löysi esineen, mutta ei ottanut sitä. Lähti “etsimään” jotain muuta lelua. Hetken aikaa juoksenteli siellä ympäriinsä muka tekien hommia ja tuli sitten ilman lelua mamman luokse. Lähetin uudestaan ja taas lähti täysiä. Meni melkein suoraan Nestori-lelun luokse ja otti sen suuhunsa. Jostain syystä kuitenkin pudotti lelun heti takas maahan ja jäi vain seisomaan. Yritin rohkaista tuomaan sitä mammalle, mutta tuli ilman lelua. Mentiin lähemmäksi ja yritin, että olisi ottanut lelun. Ei kiinnostanut. Oli tosi ahdistuneen oloinen. Kai meni sitten ihan sekaisin siitä, kun ihan ekalla kerralla pyysin tuomaan lelua lähemmäksi. Mammalla meni melkein herne nenään ja jouduin laskemaan muutaman kerran kymmeneen. Vein Chilin autoon. Annoin olla siellä viitisen minuuttia, jonka aikana rauhoituin itse ja pähkäiltiin Johannan kanssa mitä me nyt oikein tehdään tän homman kanssa.
Kuvassa Nestori-lelu ja Chili ahdistuneena
Päätettiin, että on pakko saada yksi onnistunut suoritus vielä tähän, joten ajateltiin tehdä niinkuin tehtiin eilenkin. Eli Johanna vei lelun ruutuun, huusi Chiliä, tuli pois ruudusta ja lähetin sinne. Lähti ja onneksi toi lelun mammalle..toi jopa melkein loppuun asti. Hurjat kehut ja sitten Helgan vuoro. Siis ongelma on nyt ihan selvästi esineen luovutuksessa. Chili ei osaa sitä eikä ymmärrä miksi se mitä on tähän asti tehnyt ei nyt enää kelpaa. Ja siis ei voikaan osata, kun ei sitä ole vielä opetettu ja ihan ymmärrettävää, että vähän ahdistuu, kun ennen on riittänyt vaan se, että esineen etsii ja tuo “melkein” mammalle. Pitää nyt ruveta kotona naksun avulla treenaamaan esineitä. Helga onnistui taas hienosti, ihan mahtava työmotivaatio ruudussa 
Helgan ruudun jälkeen Johanna naksutteli Chilille pari minuuttia.. siis näytti mammalle miten esineitä ja luovusta nyt kannattaa ruveta treenailemaan. Mammahan on naksuttanut esineestä ihan liian myöhässä. Pahus, ihme että ei olla siinä hirveästi edistytty. Chili tykkäsi Johannan kanssa treenaamisesta. Chili jopa edistyi vähän. Johanna sai meidän pusupojalta myös hurjasti pusuja naksujen välillä. Me yritetään nyt kotona naksun kanssa treenailla niitä esineitä ahkerasti. Katotaan jos saataisiin sekin homma vielä kuntoon. Jep.
Esineruudun ja naksuttelun jälkeen oli Chilin jäljen vuoro. Johanna oli nyt tehnyt huomattavasti pidemmän jäljen kuin eilen. Janakin oli pidemmin, mutta se ei oikein luonnistunut tänään. Ensimmäiselle kepille saakka oli hieman hätäinen ja poukkoili. Alussa oli luntakin hieman enemmän, en tiedä vaikuttiko sekin asiaan. Ensimmäinen keppi siis löytyi ihan hyvin ja sen jälkeen jäbä rupesi oikein kunnolla jäljestämään ja tekemään hommia. Jäljellä oli neljä keppiä ja Chili ilmaisi ne kaikki loistavasti mammalle! Ihan mahtavaa. Olin niin ylpeä Chilistä. Teki ihan huippu hyvin hommia koko ajan. Oon niin tyytyväinen. Tälläiseen jälkeen on super hyvä lopettaa kausi nyt eli tänään oli syksyn viimeinen jälkitreeni. Ensi vuonna jatketaan hommia ja tärkein treenauksen kohde on jana, sillä se on tällä hetkellä meidän heikoin lenkki. Chili oli itsekin jäljen jälkeen hurjan hauskalla ja innokkaalla tuulella, innostui leikkimään jälkikepillä oikein kunnolla. Autoilla heittelin jäbälle vielä palloa ja ihmeen monta kertaa peräkkäin juoksi kenguruloikilla pallon perään ja leikki kunnolla:) Hauskaa, että meille molemmille jäi super hyvä mieli treenien jälkeen, vaikka vähän takapakkia tulikin ruudusta! Ja olin iloinen, että teki taas hommia innokkaasti, vaikka juoksuinen Helga oli ihan lähellä koko ajan!!
Treenien jälkeen lähdettiin Johannan ja Chilin kanssa katsomaan Crunchyä. On ollut niin hurjan ikävä hepoista. Ja ihan nolottaa, kun en oo käynyt syöttämässä omppuja ja porkkanoita tammalle. Mamma on ollut tosi huono hevosen omistaja, nyt on pakko ryhdistäytyä ja käydä vähän useimmin Lohjalla. Aika ei oo vaan oikein riittänyt. Koko hemmetin syksy on ollut ihan kaaosta. Crunchy ja Luna oli laitumella, haettiin tammat sisälle talliin. Meinasin saada paskahalvauksen, kun katsoin mammojen vatsoja. Molemmat olivat sen näköisiä, että synnyttävät huomenna kolmoset… ja Crunchylläkin on laskettuaika vasta toukokuussa. Pelottaa vähän, että minkäköhän kokoinen se vatsa silloin oikein on, kun on jo nyt noin valtava
Sen lisäksi, että Crunchy on lihava, heppa on myös hurjan karvainen ja MUTAINEN. Harja oli jo super pitkä ja rastojakin oli jo ruvennut siihen vähän kehittymään. Ja häntä oli ihan musta ja takkuinen. Vein pollen vesiboxiin ja huuhtelin mudat pois ja harjasin parilla harjalla vähän. Ja avasin rastat Hännästä pesasin pahimmat mudat pois, mutta ei siitä valkoista saanut. Pitää sitten keväällä liottaa sitä joku 5 h. Johanna syötteli tammalle omenoita ja porkkanoita.
On se vaan niin ihana Tuli taas ihan kamala ikävä. On jotenkin niin omituista, että en käy enää päivittäin tallilla. Ei sitä enää jotenkin muista kun puuhastelee muita juttuja. Mutta sitten, kun tallille menee ja Crunchyn näkee, niin muistaa ja heppailua ikävöi! Oon kuitenkin reilut 15 vuotta käynyt päivittäin tallilla ja ratsastamassa. Crunchykin on jo mun 4. oma hevonen. Pakko joku päivä lähteä pienelle maastokävelylle Crunchyn kanssa. On niin ikävä selkään! Maltan tuskin odottaa ensi kevääseen ja siihen, että varsa syntyy. Toivon niin paljon vaan, että kaikki menee nyt nappiin! Ainakin Crunchy on onnellinen. Ei voisi paljon paremmin asiat hepalla olla
Tässä vielä kuva meidän kisuista tänään aamupäivällä. Myykin on kyllä ihan hurjan lihavassa kunnossa, ihan mahdoton maha neidillä. Piippi makoilee tällä hetkellä mun sylissä ja taas vaikeuttaa tätä blogaamista. Nyt tuli kuvia ja juttua koko meidän eläintarhasta Pitkästä aikaa. Johannalle ja Helgalle suuri kiitos koko viikonlopusta (treeniseurasta, yösijasta, ruuasta,Crunchy-seurasta ja kuvista), oli ihan mahtavaa! Ootte molemmat huippuja, enkä tiedä mitä tehtäis ilman teitä
