Tänään päästiin pitkästä aikaa vähän treenailemaan Helgan ja Johannan kanssa. Mentiin Kattilajärventien pöpelikköihin. Ei muuten oltu ainoita koiraihmisiä siellä. Onneksi kukaan ei kuitenkaan tullut häiriköimään meidän treenejä. Mammaa vähän arvellutti millaisella tuulella Chili oikein on tänään. Pahin pelko oli tietenkin, että A) ei kykene tekemään mitään, kun haistaa ihkun Helgan juoksut tai B) ei halua/kiinnostu mistään, kun sellaistakin on ollut lähiaikoina liikkeellä. Chili aloitti kiljumisen/piippaamisen heti kun käännyttiin Kattilajärventielle. Oli ihan tärinässä. Johanna oli ihanana jo käynyt tekemässä Chilille jäljen ja oli jo tallaamassa esineruutua, kun saavuin paikalle. Johanna oli sitä mieltä, että tänään ei voi/kannata jäljestää, kun on maa jäässä ja vähän luminen. Mamma intti kuitenkin vastaan, että jäljestetään vaan ja niin Johanna teki vielä Helgallekin jäljen

Chili oli ensin esineruutu vuorossa. Helga piippasi autossa ja Chili vilkuili vähän väliä sinne. Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun lähetän jäbän ruutuun niin lähteekin ihan päinvastaiseen suuntaan eli Helgan auton luokse. Johanna vei ensimmäisen esineen ruutuun, niin että Chili sai nähdä. Lähetin ruutuun ja yllätyksekseni lähti sinne kuin ohjus ja oikeasti etsiä esinettä. Löytyihän se sieltä melko nopeaa ja Chili toi sen mammalle tai siis taas tiputti sen taas noin metrin päähän musta. Luovutus siis vieläkin ihan vaiheessa. Fiksuhan olisi taas ollut se että oltaisiin lopetettu siihen yhteen onnistuneeseen suoritukseen. Mamma konsultoi Johannankin mielipidettä asiasta ja samaa mieltä oli Johanna. Mutta hölmö kun olen niin päätin, että otettaan nyt vielä toinenkin kerta. Jänskätti vähän, kun olin aika varma, että motivaatiota ei välttämättä enää hommaan löydy. Johanna vei taas lelun ruutuun niin, että Chili näki. Lähetin ja taas lähti hurjaa vauhtia etsimään. Luulin jo hetken, että tekee jo jotain omaansa ruudussa, mutta kerrankin oikeasti teki töitä eli etsi. Siis ihan oikeasti teki hommia. Esine löytyi hetken päästä ja Chili toi sen mammalle. Hurjan hienot suoritukset Chililtä, ei voi muuta sanoa Loistavaa! Eikä edes pissannut ruutuun kertaakaan! Tauko on selvästi tehnyt tehtävänsä. Helga suoriutui omasta osuudestaan tapansa mukaan loistavasti, kaikki kolme esinettä, myös vaikea kumisuka (!!!) löytyi nopeasti ja melko vaivatta! Taitaa olla Helgan vahvin laji!

Sitten piti näyttää Johannalle miten paljon ollaan edistytty kapulan kanssa. Chili oli hurjan innoissaan, kun otin kapulan esiin. Otin kerran niin, että Chili istui edessäni ja otti kapulan suuhun, piti hetken ja irti käskyllä otin pois. Ja kaksi kertaa niin, että istui mun edessä, otti kapulan suuhun, sitten peruutin askeleen taaksepäin ja Chili vastaavasti tuli askeeleen eteenpäin kapula suussa. Meni loistavasti! Oon niin ylpeä pikku kapulan pitäjästäni!! Huippua! Kohta pitää varmaan pitää muutaman päivän tauko kapulatreenistä, että motivaatio pysyy yllä.

Ainiin pakko tähän väliin vielä mainita mitä tapahtui eilen kapulan kanssa. En vieläkään voi uskoa sitä todeksi. Tulin töistä kotiin. Kapula asustaa eteisen hattuhyllyllä, jotta sen saa nopeasti törkättyä Chilille aina kun tulen kotiin, koska silloin on tietenkin aina ihan innosta soikeana. Chili otti kapulan, piti hetken ja otin sitten irti-käskyllä normaalisti pois. Palkkasin. Laskin kapulan, mun laukun, takin ja postin keittiön tuolille mitään ihmeempiä ajattelematta ja juoksin nopsaa vessaan. Kun tulin vessasta pois jäbä istui kapula suussa keittiön tuolin vieressä. Pysähdyin “järkytyksestä” ja sanoin vain “tuo” ja siinä se sitten käveli kapula suussa pari-kolme metriä mun eteen ja oli ihan tärinässä. Sanon irti ja otin kapulan. Ja Chili sai sitten paketin kinkkua ja hirveät kehut. Että olin ihan hölmistynyt ja hämmästynyt. En meinannut saada sanaa suustani. Pakko oli heti soittaa Johannalle ja kertoa. Mahtavaa! Ehkä tästä vielä sittenkin tosiaan tulee hyvä!

No niin takaisin tämän päiväisiin treeneihin. Vikaksi  meillä oli vuorossa jälki. Johanna oli tehnyt aika lyhyen, n. 200m pituisen jäljen Chilille. Jäljellä oli kaksi keppiä ja kulma. Chili oli ihan tärinässä, kun tajusi mitä me oikein mennään tekemään. Lähetin janalle ja lähti super intona. Jana oli aika lyhyt, mutta se meni tosi hyvin. Ensimmäiset metrit Chili poukkoili intona hieman, kunnes tajusi, että ehkäpä pakko vähän keskittyäkin. Kulma meni loistavasti. Ensimmäiselle kepille saakka oli hieman kiire. Oli niin paljon intoa, kun ei olla niin piitkään aikaan treenailtu jälkeä.

Ensimmäinen keppi löytyi hyvin ja Chili ilmaisi sen ottamalla sen suuhunsa. Sitten jatkettiin matkaa ja rauhoittui selvästi ja oikeasti teki hyvin hommia. Toinen ja viimeinenkin keppi löytyi. Ilmeisesti sai siitä hajun, mutta ei ensin oikein löytänyt sitä, onneksi kuitenkin lopulta löytyi ja otti sen sitten suuhunsa. Tosi hieno jälki. Chiliä vaan selvästi hieman harmitti, kun loppui niin lyhyeen. Huomenna jatketaan treenejä ja tehdään sitten vähän haastavampi ja pidempi jälki.

Oon niin iloinen, kun oon saanut motivoituneen ja iloisen Chilin taas takaisin!!! Chili on paljon mukavampi tälläisenä! Ihmettelen vaan kummasti, miten malttoi oikein tehdä hommia tänään, kun ihan varmasti kuitenkin haistoi ja näki Helgan. Chili haisteli Johannankin läpi eli ihan sata varmasti tiesi, että Helgalla on juoksut… Ehkäpä treenaaminen vaan sitten menee tytöistä ohi?? Kai se on tää, kun on ollut nyt vähän treenitaukoa. En keksi muuta. Pari viikkoa sitten ei varmasti olisi treenit onnistuneet, jos olisi ollut juoksutyttö mukana… Hyvä näin! Chili oli super mageella tuulella tänään, olisi halunnut tehdä kaikkea. Vielä kotiin tullessakin yritti rappukäytävässä tarjota tottista ja kotona kovasti etsiskeli katseellaan kapulaa. Hauskaa, kun on taas motivaatiota! Toivottavasti on myös huomenna..