Alkaa pikku hiljaa tää edestakainen matkustelu raivostuttaa. Oon just matkalla wasaan..junalla. Ei vaan enää huvittanut ajaa parin päivän takia 1000 kilometriä. Kelikin on niin kamala, että eilisen jälkeen en tahtonut auton rattiin lähteä, sillä matka wasaan on kuitenkin tooosi pitkä, pimeä ja tiet Tampereen jälkeen varmasti huonossa kunnossa. Auto ojassa, hirvikolari tms ei kuulosta mukavalta. Eli valitsin junan.

Myy

Mitäpä sitä muuta junassa tekisi kuin päivittelisi blogia Huomiseen tenttiikin voisi tietty lukea. No mielummin luen sitten yöllä, fiksukun olen. Olotilakaan ei ole mikään paras mahdollinen, sillä aamulla mulla oli kuumetta. En sitten mennyt töihin ollenkaan vaan lepäilin himassa. Kissat oli eilen illalla ja tänään koko päivän aivan sekaisin. Varsinkin Myy tai no kaikki ne oikeastaan oli. Hellyyskohtauksia toisensa perään. Oikein kilpailivat, että kuka saa leikkiä iilimatoa.

Piippi uuden lipaston päällä ihmettelemässä.

Prinsessa Hipsu aloitti kiehnäämisen heti aamusta. Ja komentamisen. Neitiä ilmeisesti lähinnä ärsytti, kun vaaleanpunaisessa prinsessa-kupissa ei ollut yhtään raksuja. Kun kukaan ei suostunut nousemaan, niin Hipsu päätti aloittaa iilari-kohtauksen. Ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut. Myös Piippi vietti aamulla aikaa meidän sängyssä hurjasti kehräten ja puskien. Ihania palleroita, vitsi mulla on ollut niitä kamala ikävä.

Hipsu tulossa puskemaan ja kiehnäämään

Myy nukkui yön meidän kanssa ja oli ihan villinä. Oli pakko ihan koko ajan kiehnätä ja puskea. Myyllä on vähän hullunkurinen tapa.. ensin se puskee nätisti, sitten se näykkäisee/puraisee varovasti ja lopuksi nuolee karhealla kielellään. Hassu tyyppi. Se on nykyään todella hienon näköinen. Musta karva on muuttunut paikoittain todella kauniin ruskeaksi. Muutenkin karva on hienossa kunnossa, paksu ja kiiltävä. Ainut negatiivinen asia on neidin vähän liian suureksi kasvanut maha ja sanoin kuvaamaton ruokahalu.

Myy sängyllä ja Hipsi lattialla

Sitten Chiliin, joka on aivan totaalisen seonnut kaikista maailman ihanista tytöistä. Raukalle ei maistu ruoka ollenkaan. On viimeksi syönnyt normaalisti viime perjantaina. Ja nyt parina päivänä vähän vain maistellut kupista. Oon yrittänyt sekoittaa ruuan sekaan Chilin herkkupuuroa, piimää ja jugurttia, mutta noulee vaan herkut ja jättää nappulat syömättä. Ei ole oikeastaan vielä koskaan ennen tehnyt näin, päinvastoin yleensä syö kaiken todella hyvällä ruokahalulla. Pyysin Sampsaa sekoittamaan tämän illan ruokaan lasten pilttiruokaa, ne tuoksuu tosi voimakkaalle. Katsotaan jos sit vaikka söisi. Nälkälakko ei oo ainut ongelma tällä hetkellä. Jäbä on koko päivän piipannut ja ulissut kotona ja maannut todella masentuneen oloisena sängyssään. Muutenkin on todella häiriintyneen ja hermostuneen oloinen koko ajan. Normaalistihan ei ikinä hillu tai oo rauhaton himassa, hyvä jos jaksaa välillä vaihtaa nukkumapaikkaa. Tällä hetkellä ulkona ollessaan haluisi vaan koko ajan imailla ja haistella kaiken maailman ihania juttuja.

Surkea, rakastunut & masentunut nuori mies

Olisin halunnut ottaa Chilin mukaan wasaan, jos olisi vaikka vähän edes rauhoittunut, mutta en vaan yksin kertaisesti jaksanut lähteä autolla. Olisi varmaan mennyt junassa normaalisti ihan nätisti, mutta tässä mielentilassa en edes harkinnut asiaa. Kävin ostamassa apteekista D.A.P-merkkistä ainetta, jolla on rauhoittava vaikutus. Tai siis sellaisen haihduttimen. Meillä on ollut semmoinen aikaisemminkin kotona viime keväänä. Toivotaan, että se auttaisi. Puhuin Chilin käytöksestä Tainan kanssa ja se oli nyt sitä mieltä, että kannattaisi pitää hetken aikaa taukoa kaikista tytöistä. Eli tiedossa on nyt vain tylsiä lenkkejä. Pitää nyt sitten peruuttaa kaikki viikonlopulle & ensi viikolle sovitut lenkit Sääli, mutta ei me voida näinkään jatkaa. (Treenaamista en kyllä aio jättää väliin, vaikka sitten olisi kuinka hullu tahansa. Otetaan sitten vaikka alkeita..katsekontaktia ja rauhoittumisia niin kauan, että keskittyy taas mammaan ja hommiin.) Tälläinen sekopäisyys tekee myös mammasta sekopään. Anna mun kaikki kestää. Tahdon normaalin ja mukavan Chilin heti takaisin. Arg. Ärsyttää tämmöinen. Enkä voi ymmärtää, että mistä tää moinen vouhkaaminen just nyt tuli, marraskuun lopussa. Ihme ajankohta seota. Chilin motivoituneisuus ja ns. hyväntuulisuus ym koko kesän ja syksyn olikin vähän liian hyvää ollakseen totta. Luulin oikeasti, että tälläisistä tyttö-jutuista oltaisiin jo päästy eroon, varsinkaan kun kenelläkään näistä kaveritytöistä ei oo ollut juoksut edes päällä. Toki ymmärtäisin, että juoksuista sekoaa..mutta tää niiden kuvittelu ja toiveajattelu on ihan pimeää.

Ensi maanantaina meillä on syksyn viimeiset tottistreenit, katotaan millä tuulella jäbä siellä mahtaa olla. Ainakin käydään viemässä treenikavereille kakkua onnistuneen BH-kokeen johdosta. Niin ja tottakai treenaillaan tottista itsekseen ja myös kavereiden kanssa pitkin talvea. Tälläistä tällä kertaa, nyt jatkan tenttiin lukemista ja todella toivon, että perjantaina kun palaan kotiin niin Chili olisi jo ihan normaali oma ihana itsensä.