Vitsi mikä päivä. Ei voi muuta sanoa. Hirveetä härdelliä ja hassuja juttuja. Mätänin tietty kaiken valoisan ajan töissä. Kuuden maissa haettiin Johanna & Helga kyytiin ja ajettiin Kattiläjärvelle lenkille. Ei uskallettu mennä hirveän pitkälle metsään, kun oli niin pimeää..ettei vaan eksyttäisi. Meille voisi nimittäin käydä just niin. Molemmat ollaan nimittäin eksytty ainakin kerran jälkitreeneissä.. Löydettiin onneksi takaisin autolle. Chili oli melkoisen vauhkona Helgasta. Ylläri taas. Itse asiassa olisin kuvitellut, että olisi käynyt vielä enemmän ylikierroksilla. Malttoi kuitenkin jopa hieman painia ja leikkiäkin..toki vokottelun ja lämppäämisen varjolla tietenkin. Riekkumisen aikana Chililtä aukesi antura..tai siis sinne tuli pieni viilto. Verta tuli kuitenkin melko paljon tai ainakin lumi oli aika verinen Chilin jäljiltä.

Pakattiin koirat takas autoon ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Mamma sitten fiksuna tyttönä ajoi auton tietenkin ojaan Kattilajärventiellä. Tie oli aika liukas ja oja täynnä pehmeää lunta, joten sinne se sitten upposi. Mamman ajotaidossa ei tietenkään ollut mitään vikaa, ei tietenkään. Ihmeteltiin hetki, että mitäs nyt oikein tehdään. Kyllä siinä naurut pääsi. Yritettiin ominkin avuin, mutta eihän siitä mitään tullut. Soitettiin sitten tietty apua..Sampsa lähtikin Joonaksen kanssa meitä pelastamaan..mutta eivät ehtineet paikalle. Kuin ihmeen kaupalla paikalle ajoi kaksi avuliasta nuorta miestä, jotka heti rupesivat hommiin Saatiin kuin saatiinkin auto noin vartin päästä pois ojasta! Vielä kerran suuri kiitos meidän pelastajille!

Heitettiin Johanna ja Helga-neiti kotiin ja lähdettiin Lotan luokse vierailulle. Chili oli aluksi hieman peloissaan tyttöjen vastaanotosta ja oli hieman ahdistunut. Oli ihanaa nähdä Elsa, Peppi ja Nana pitkästä aikaa Chili ei ollut yhtään kiinnostunut Pepistä eikä Elsasta, mutta Nana se vasta sitten aivan ihana olikin. Chili kävi taas vaihteeksi aivan ylikierroksilla. Vouhkasi, piippasi, ulisi ja riehui minkä kerkesi. Ja Nana ei tietenkään tykännyt yhtään, mutta eipä se meidän jäbää mitenkää haitannut. Chili sai rokotukset ja Lotta katsoi vielä sitä anturaa, mutta se olikin ihan pieni viilto vain. Ja verikin oli jo tyrehtynyt Ja nyt on sitten rakastunut ja hurjan väsynyt koira sohvalla Milloinkohan tää tyttöhulluus menee taas pois.. toivottavasti pian.