No niin takana on ehkä yksi elämäni hirveimmistä ja jännittävimmistä aamupäivistä. Päätin siis viime maanantaina yleisen painostuksen alaisena ja ilmeisesti hieman vinksahtaneena ilmoittaa Chilin Vaasassa lauantaina järjestettävään BH-kokeeseen. Koko viikon sitten panikoin ja kehittelin kaiken maailman kauhuskenaarioita mielessäni. Eniten olin huolestunut säästä, eli että sataako vai ei. Rhodesiankoirat kun ei mitään sateen ystäviä ole, ainakaan jos pitää vielä tottistella ja ilman takkia. Maa on tähän vuoden aikaan ihan märkä ja kylmä, joten paikallamakuukin vähän (?) ahdisti. Yleisesti ottaen pidin itseäni erittäin höyrähtäneenä ja mielenvikaisena. Mennä nyt rhodesiankoiran kanssa BH-kokeeseen tähän aikaan vuodesta. Jep. Saavuttiin torstai-iltana wasaan ja siitä se hurja jännitys sitten vasta alkoi. Perjantai meni onneksi koulussa ja Sadun uutta pentua ihmettelemässä.

Tänä aamuna sitten heräsin jo kukonlaulun aikaan. Jännitti hirveästi, mahaan koski, en oikein tiennyt miten päin olisin ollut ja mitä tehnyt. Olin suoraan sanottuna ihan hermoraunio. Viikon aikana ehtii kehitellä jos jonkinlaisia kauhuskenaarioita. Mentiin VSPH:n kentälle puoli kymmeneksi. Viimeistään siinä vaiheessä meinasin pyörtyä, kun kuulin että kaikki muut koirat oli narttuja ja lisäksi oli vain sakemanneja ja belkkareita. Jep. Lisää ahdistusta. Chilihän on tunnetusti A. tyttöhullu ja B. sakemanni-hullu. Muistan joskus sanoneeni, että jos saan kokeessa pariksi sakemannin niin en osallistu. Muistan myös sanoneeni, että en mene märällä/huonolla/kylmällä ilmalla kokeeseen.. kaikenlaista on tullut sanottua. Vietiin yhdessä kaikki koirat ilmoittautumiseen ja luoksepäästävyystestiin. Samalla myös arvottiin suoritusjärjestys. Chili huusi kuin hyeena. Niin ihania kaikki tytöt oli, varsinkin Kira, Chilin lapsuuden ystävä. Sain numeron 17 eli olimme pari nro 2 ja tietenkin paikallamakuu-vuoro osui mulle ensin. Olin niin toivonut, että olisin saanut suorittaa tottiksen ensin.. Pariksihan me sitten saatiin Jiksun sisko eli sakemanni narttu. Meinasin kuolla. Pelkäsin niin paljon, että Chili häipyy ihkun tytön luokse paikallamakuusta. Ensin oli tuomarin kätteleminen. Se meni ilman mitään ongelmia.

Vein Chilin makuupaikalle ja käskin maahan ja kävelin 30 askeleen päähän. Oli maailman hirveintä seistä siinä selkä koiraan päin, kun ei yhtään tiennyt mitä se siellä oikein puuhuaa. Oli kuitenkin täydellisesti maassa koko ajan. Ihan huippua. Olin niin huojentunut, että pää oli siinä vaiheessa jo ihan tyhjä.

Sitten olikin meidän tottisosuuden vuoro. Jossa sitten vähän mokailtiin tai lähinnä mamma, tietenkin. Ensinäkin olin aivan sairaan jännittynyt ja ahdistunut, ja se heijastui koiraan. Ei ottanut varmaan kertaakaan ensimmäisen 50 askeleen aikana kontaktia. Olin niin ahdistunut kun ei seurannut hyvin, että unohdin kokonaan ottaa tempon vaihtelut. Jep. Noloa. Sain sitten tuomarin luvalla ottaa ne uusiksi.

Henkilöryhmästä otti vähän häiriötä, kun oli remmissä, Mikä oli todella omituista. Kun otin remmin irti koirasta, niin jotain ihmeellistä kävi ja koira rupesi ottamaan kontaktia ja oli melkein täysin oma itsensä. Henkilöryhmä meni sitten vapaana seuraamisen aikana tosi hyvin, ilman mitään ongelmia.

Sitten oli uudestaan kaavio, jonka aikana pudotti kontaktin ainoastaan pari kertaa ja jouduin antamaan pari seuraa-käskyä uudelleen. Mutta ero ensimmäiseen kaavioon oli valtava!!! Liikkeestä jättävät meni super hyvin. Meni istumaan ja maahan tosi hyvin. Luoksetulon loppuasento meni huonosti ei meinaan tullut eteen ollenkaan vaan suoraan sivulle. Mutta tuloksena oli kuitenkin HYVÄKSYTTY tottisosuus Arvosanalla hyvä. Huh. Mikä urakka. Onneksi paransi niin super paljon loppua kohden. Alku täytyy laittaa mamman jännityksen piikkiin. Tuomarikin vähän naureskeli, että taisit jännittää hurjasti..

Sitten oli vielä kaupunkiosuuden vuoro. Chilihän on koko elämänsä asunut Vaasassa ihan keskustassa ja Espoossakin alueella missä on paljon häppeninkiä joka päivä + muutenkin ollaan käyty niin paljon kaikkialla, että en ollut siitä yhtään huolissani. Se menikin oikein hyvin. Oli lenkkeilijää, polkupyöräilijää, henkilöryhmää, kättelyä, koiran ohitus ja viimeisenä piti sitoa koira kiinni ja mennä itse piiloon. Chilin ollessa kiinni, vierestä käveli koira edestakaisin. Chili käyttäytyi oikein nätisti, oli vaan katsellut mun perään ja vilkaissut häiriökoiraa kerran. Ainiin pysähtyihän autokin meidän viereen ja kyseli multa paljonko kello on Kaikki meni oikein hyvin. Me siis suoritettiin BH-koe HYVÄKSYTYSTI läpi JEEEE! Nyt vaan sitten treenailemaan ensi kesän kisoja varten. Myös jännitys olisi ihan kiva saada hallintaan On niin huojentunut olo! Huippu kivaa saada palkka koko syksyn ja kesän treeneistä :O)

Palkaksi Chili pääsi ihanan Kiran kanssa vielä vähän riehumaan. Ai että piti taas vähän kosiskella, lämpätä ja piipata, kun oli niin ihana tyttö. Kira vaan ei ollut ihan samaa mieltä meidän herrasta..