En oo oikein ehtinyt tällä viikolla tänne blogiin kirjoitella, vaikka ollaan me kaikenlaista puuhasteltu. Tällä viikolla treenit ei oo kuitenkaan menneet ihan putkeen. Mut ei aina voikaan mennä vai mitä? Onneksi on pieniä onnistumisiakin tullut! Otettiin Chilistä muutamia seisotuskuvia tällä viikolla. Voi luoja kuinka vaikeaa voi muutaman kuvan ottaminen olla. Aina kun muuten seisoi hyvin, niin joko korvat oli huonosti tai sitten häntää ei näkynyt yms. Täytyy ensi viikolla yrittää uudestaan..

Tiistaina käytiin Lean & Tamin kanssa Nuuksiossa treenaamassa jälkeä Chili oli melkoisen hätäinen ja aika huolimaton ajoittain. Aloitti tosi hurjalla vaudilla ja löysi melkein kaikki namipurkit ilmavainulla.. Tokan ja kolmannen namipurkin välissä malttoi onneksi vähän jäljestääkin ja oli tosi hyvä. Lopussa taas vähän herpaantui. Päätettiin Lean kanssa, että nyt sanotaan namipurkeille heippa ja laitetaan ensi kerralla ainoastaan kepit.. ja palkka tulee sitten taskusta, kun on kepin löytänyt..

Keskiviikkona “treenailtiin” keppejä tai siis äitee viljeli niitä ympäriinsä. Chiliä ei aluksi oikein näyttänyt kepit kiinnostavan, joten sidoin jäbän puuhun ja tein taas kerran itsestäni pellen.. Menin yksikseni keppejä ihastelemaan ja myös leikin niillä kovasti. Yksi täti, joka kulki ohi, katseli todella ihmeissään touhuani. Varmaan ajatteli, että kaikenlaisia hulluja sitä nykyään iltaisin täällä liikkuu..jep. Mut joo sit päästin Chilin irti ja mentiin yhdessä keppejä ihastelemaan. Jo alkoi kepit kiinnostaa ja heti kun otti suuhunsa tein vaihtokaupat nakkiin. Näin sitten jonkun aikaa niitä yhdessä ihasteltiin ja nakkeja syötiin tai itsehän en niitä nakkeja tietenkään syönyt..

Torstaina meillä oli sitten tottistreenit Kauklahdessa. Chili oli tosi tympääntyneellä tuulella. Mikään ei kiinnostanut. Yritin leikkiä, riehua ja kaikin mahdollisin tavoin innostaa jäbää, mutta ei kiinnostanut mikään mitä yritin. Ajattelin, että muutama hyppy olisi auttanut, mut ei..hyvä kun viitsi ollenkaan edes hypätä. Vein sit takaisin autoon ja otettiin muut koirat ensin. Kun kaikki muut oli sitten treenailleet otin Chilin uudestaan. Nyt oli jo vähän parempi, mutta edelleenkin aika keskisormipystyssä-tuulella.. Sain onneksi yhden lyhyen seuraamisen ja sitten vapautin. Lopuksi otettiin vielä ryhmäpaikalla makuu. Pohjana oli soraa, missä oli todella isoja kiviä. Chili ei tietenkään mukavuudenhaluisena rhodena näyttänyt oikein pitävän soralla makaamisesta, mutta oli olosuhteisiin nähden hyvä. Ihan lopussa oli nousemassa, joten jouduin komentamaan takaisin makaamaan. Oma vikani..olisi pitänyt käydä vapauttamassa aikaisemmin, kun näytti “niin hätää kärsivältä”.. täytyypä reenailla kurjilla pohjilla enemmän.

Kun sitten vapautin paikallaanmakuusta, niin Chili olikin kummallisen energisen oloinen..yritti etsiä itse kontaktia ja tarjosi perusasentoa ja kun lähdettiin kävelemään niin seurasi ihan itsenäisesti. Vaikutti olevan hyvällä treenituulella. Kiva juttu. Ei siinä muuten mitään, mutta kun treenit loppu jo. Mieli olisi tehnyt ottaa muutamia pikkujuttuja, mutta ei nyt kuitenkaan enää tehty mitään..En sitten ikinä opi ymmärtämään tämän jäbän aivoituksia. Aika tyypillistä rhodesiankoiran käytöstä..